Pro gradu -työssäni tarkastelen draamaa kirjallisuudenopetuksen työtapana. Vuonna 2016 käyttöön otettavat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet osoittavat, että draama on työtapana ajankohtainen ja suositeltu. Opettajien keskuudessa on kuitenkin epätietoisuutta ja -varmuutta siitä, miten draamaa voisi integroida omaan opetukseen. Samaan aikaan lukuharrastukseen innostaminen ja kirjallisuuden aseman vahvistaminen kaipaisivat uusia pedagogisia innovaatioita. Silti Suomessa on tehty vasta vähän tutkimusta draamasta oppimismenetelmänä. Näihin tarpeisiin työni vastaa. Työssäni tuotan tutkimusperustaista tietoa ja tukimateriaalia draamasta kiinnostuneelle äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle. Tutkimuskirjallisuuteen perehtymisen ja sen soveltamisen avulla selvitän, millaisia mahdollisuuksia draama tarjoaa elämyspohjaiseen kirjallisuuden opetukseen. Tutkin myös, mitä ja miten draaman avulla voidaan oppia ja miten draamaa voi käytännössä hyödyntää kirjallisuuden opetuksessa.
Työni
on muodoltaan monimuotogradu, joka sisältää yhteensä kuusi eri tekstilajeja edustavaa osaa. Lähtöpisteessä-osassa avaan tutkimukseni suuntaviivat. Taidetta vai taontaa -osassa kysyn, millaisia mahdollisuuksia draama voisi elämyspohjaisena oppimismenetelmänä tarjota kirjallisuuden opetukseen. Kokien ja kahdentuen -osa on katsaus draamakasvatuksen teoriaan. Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä julkaistava artikkeli Draamallisessa kirjallisuudenopetuksessa tehdään tietoa koko keholla kannustaa draaman kokeiluun. Menetelmäopas Keho edellä kirjaan toimii käytännönläheisenä opettajan tukimateriaalina. Päätepisteessä-osassa tuon tutkimukseni tulokset yhteen ja reflektoin tutkimusprosessia.
Työni osoittaa, että draaman mahdollisuudet kirjallisuudenopetuksen työtapana ovat laajat ja monipuoliset. Draama tarjoaa opetukseen elämyksellisyyttä, yhteisöllisyyttä, vuorovaikutteisuutta, kehollisuutta ja oppijalähtöisyyttä. Työskentelyssä oppija voi olla passiivisen vastaanottajan sijasta taiteen ja tiedon tuottaja ja tutkija. Taide ei olekaan draamallisessa kirjallisuudenopetuksessa vain oppimisen väline vaan myös kohde. Draaman myötä mahdollistuu elämyspohjaisen oppimisen koko prosessi, kunhan aisti- ja tunne-elämyksiä myös reflektoidaan. Draamaa hyödyntävä kirjallisuudenopetus perustuu yhteisölliseen merkityksenanto- ja tulkintaprosessiin sekä laajaan tekstikäsitykseen. Samalla draama voi tarjota väylän integroida opetukseen opetussuunnitelmien laaja-alaisia tavoitteita, kuten vuorovaikutustaitoja ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Draaman soveltamisessa ei ole silti kyse vain draamatyötapojen hallinnasta, vaan toisenlaisesta tavasta katsoa koulua ja oppimista. Oppimisen menetelmänä draama vaatii tietoja ja taitoja sekä oppiaineesta että draamakasvatuksesta, ja siksi opettajille olisikin tarjottava tukea ja mahdollisuuksia omien draamakokemusten saamiseen jo opettajankoulutuksessa.
...
