Haku
Aineistot 1-10 / 153
Immune tolerance disruption by human parvovirus B19 viral infection mechanisms
(2013)
Virusinfektioita pidetään kasvavissa määrin suurimpana ympäristöperäisenä syynä, joka vaikuttaa autoimmuunisairauksien kehitykseen ja autoimmuniteetin muodostukseen. Esimerkiksi parvovirus B19 (B19V) on yhdistetty punahukkaan sekä nivelreumaan. On todettu, että B19V:n ei-rakenteellinen proteiini 1 (NS1) aiheuttaa apoptoosia soluissa, jotka eivät tavallisesti ole B19V infektion kohteena. Lisäksi hiljattain on osoitettu, että apoptoosin seurauksena muodostuvat apoptoottiset kappaleet kykenevät esittelemään antigeenejä niitä esittelemään erikoistuneille soluille, kuten makrofageille tai dendriittisoluille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on löytää B19V infektioon liittyviä autoantigeenejä sekä tarkastella NS1:n aiheuttamaa immuunivastetta. Tätä varten NS1 on yhdistetty vihreään fluoresoivaan proteiiniin (EGFP) ja kloonattu bakulovirusvektoriin sytomegaloviruksen välittömän aikaisen promoottorin alle. Tämän jälkeen näitä yhdistelmä-bakuloviruksia lisättiin Sf9-hyönteissolulinjan avulla. Tällä tavoin tuotettua virusta käytettiin ihmisen maksasta peräisin olevien HepG2-solujen transduktiossa. Kyseisen transduktion tehokkuus mitattiin virtaussytometrillä, hyödyntäen EGFP-signaalia merkkinä onnistuneesta transduktiosta. Transduktion tehokkuuden perusteella määritettiin viruskannasta sellainen tilavuus, mikä tuottaa 70 prosentin transduktion. Tätä tilavuutta käytettiin apoptoottisten kappaleiden tuotannossa. Apoptoottiset kappaleet puhdistettiin ensin suodattamalla ja koottiin sitten pelleteiksi ultrasentrifugilla. Kootuista apoptoottisista kappaleista immunoleimattiin tumaperäiset antigeenit apolipoproteiini H (ApoH), histoni 4 (H4), histoni 2B (H2B), lysosomiin liittyvä kalvoproteiini 2 (Lamp2), Ku80 ja Smith. Kaikki tumaperäiset antigeenit, poissulkien H2B, löydettiin apoptoottisista kappaleista yhdessä NS1 kanssa. Tumaperäisten antigeenien löytyminen apoptoottisista kappaleista saattaa aiheuttaa häiriön immunitoleranssissa, mitä tutkittiin seuraavaksi hyödyntäen antigeenejä esitteleviä soluja. Tähän tarkoitukseen valittiin akuutista monosyyttisesta leukemiasta peräisin olevat ihmisen monosyytit (THP-1), jotka erilaistettiin forboli-12-myristaatti-13-asetaatilla (PMA). Soluja viljeltiin PMA:a sisältävällä kasvatusalustalla ensin kolme päivää ja viljelyä jatkettiin vielä erilaistumisen varmistamiseksi puhtaalla alustalla viiden päivän ajan. Seuraavaksi THP-1 soluja stimuloitiiin apoptoottisilla kappaleilla ja niiden päätyminen solujen sisään varmistettiin konfokaalimikroskopialla. Koska erilaistetut THP-1 solut pystyivät ottamaan apoptoottisia kappaleita sisäänsä, tästä johtuvaa sytokiiniprofiilia tarkasteltiin vielä alustavasti tarkoitukseen sopivan kaupallisen tuotteen avulla. Mahdollisia immunologisia vaikutuksia tarkasteltaessa tultiin lopputulokseen, jossa ainoastaan yhden proteiinin, γ-interferonin indusoima proteiini 10:n (IP-10), läsnäolo erotti EGFP- ja EGFP-NS1-fuusioproteiinien avulla tuotetut näytteet kontrollinäytteistä. Vaikka B19V:n infektiomekanismien aiheuttamat häiriöt immunitoleranssiin vaativatkin vielä lisätutkimuksia, tässä tutkimuksessa saadut tulokset tukevat alkuperäistä hypoteesia. B19V NS1:n avulla tuotetut apoptoottiset kappaleet, jotka ovat peräisin soluissa, joita B19V ei tavallisesti infektoi, sisältävät autoantigeenejä ja nämä autoantigeenit voidaan esitellä immuunijärjestelmälle antigeenejä esittelevien solujen kautta....
that apoptotic bodies resulting from apoptosis can present antigens to antigen presenting cells (APCs) such as macrophages or dendritic cells. The aim of this study is to detect self antigens related to B19V infections and study the immune response caused by NS1...
that apoptotic bodies resulting from apoptosis can present antigens to antigen presenting cells (APCs) such as macrophages or dendritic cells. The aim of this study is to detect self antigens related to B19V infections and study the immune response caused by NS1...
Light-induced apoptosis : introducing REDeath
(2021)
Optogenetiikka mahdollistaa minkä tahansa solun toiminnon kontrolloimisen valon avulla. Yksi mielenkiintoinen optogenetiikan käyttökohde on apoptoosin laukaiseminen, jota voidaan hyödyntää muun muassa uusien syöpähoitojen kehittämiseen. Infrapunavalo läpäisee biologista kudosta huomattavasti paremmin kuin muut näkyvän valon aallonpituudet. Tutkielman tarkoituksena oli rakentaa ensimmäinen suoraan lähi-infrapunavalolla aktivoituva optogeneettinen apoptoosin laukaiseva systeemi. Uusi systeemi perustuu aikaisemmin julkaistuun OptoBAX-systeemiin, jossa apoptoosin aloitus tapahtuu kuljettamalla apoptoottinen BAX-proteiini mitokondrion ulkokalvolle. Uudessa REDeath-systeemissä kuljetus tapahtuu lähi-infrapunavalolla aktivoituvan fytokromin avulla. Molempien systeemien toimivuutta testattiin kuvaamalla apoptoosin laukeamista konfokaalimikroskopian avulla. Lisäksi apoptoosin laukaisun tehokkuutta yritettiin selvittää virtaussytometrian avulla. Verrattuna muihin julkaistuihin systeemeihin apoptoosin laukaisu tapahtui kummallakin systeemillä samanlaisella aikavälillä, mutta vaati pienemmän valotehon. Apoptoosin laukaisun tehokkuus riippui käytettyjen solulinjojen ominaisuuksista. Lisäksi BAX kulkeutui kummallakin systeemillä mitokondriolle myös pimeässä, mutta se ei aiheuttanut apoptoosin käynnistymistä. Tutkielman tuloksena syntyi ensimmäinen suoraan infrapunavalolla aktivoituva optogeneettinen apoptoosin laukaiseva systeemi, REDeath....
by transporting apoptotic BAX protein to mitochondria. In the novel system, REDeath, the transportation was mediated by the near-infrared light activated bacterial phytochrome. The functionality of the original and the novel system was assessed with live confocal...
by transporting apoptotic BAX protein to mitochondria. In the novel system, REDeath, the transportation was mediated by the near-infrared light activated bacterial phytochrome. The functionality of the original and the novel system was assessed with live confocal...
Human Parvovirus B19 Induced Apoptotic Bodies Contain Altered Self-Antigens that are Phagocytosed by Antigen Presenting Cells.
(Public Library of Science, 2013)
Human parvovirus B19 (B19V) from the erythrovirus genus is known to be a pathogenic virus in humans. Prevalence of B19V infection has been reported worldwide in
all seasons, with a high incidence in the spring. B19V is ...
Mechanisms of cell death in canine parvovirus-infected cells provide intuitive insights to developing nanotools for medicine
(Dove Medical Press Ltd, 2010)
Viruses have great potential as nanotools in medicine for gene transfer, targeted
gene delivery, and oncolytic cancer virotherapy. Here we have studied cell death mechanisms of
canine parvovirus (CPV) to increase the ...
Parvovirus B19V Nonstructural Protein NS1 Induces Double-Stranded Deoxyribonucleic Acid Autoantibodies and End-Organ Damage in Nonautoimmune Mice
(Oxford University Press, 2019)
Background
Viral infection is implicated in development of autoimmunity. Parvovirus B19 (B19V) nonstructural protein, NS1, a helicase, covalently modifies self double-stranded deoxyribonucleic acid (dsDNA) and induces ...
Gimap3 & Gimap5 in apoptosis
(2011)
Estradiol deficiency and skeletal muscle apoptosis : Possible contribution of microRNAs
(Elsevier, 2021)
of all eleven miRs compared with OVX + E2 (p < 0.050). Accordingly, OVX had higher expression of cytochrome C and caspases 6 and 9 compared with OVX + E2 at the mRNA level (p < 0.050). At the protein level, OVX also had lower anti-apoptotic BCL...
Pathogenic mechanisms of how human parvovirus breaks self-tolerance
(University of Jyväskylä, 2017)
It is known that viral infections can cause acute, chronic, and autoimmune diseases
(ADs). However, the mechanism of how a persistent viral infection contributes to ADs
remains still unclear. In this thesis, pathological ...
Pathogenesis and autoimmunity initiated by a viral protein-induced apoptotic bodies
(2016)
Ihmisen parvovirus B19 (B19) on laajalle levinnyt, yleinen virus, joka aiheuttaa lapsissa parvorokkoa (viides tauti). Aikuisille B19 aiheuttaa erinäisiä sairauksia, muun muassa nivelkipuja ja – tulehdusta, anemiaa, sekä raskaana oleville sikiöpöhöä. Lisäksi B19 infektio saattaa johtaa autoimmuunisairauksiin, kuten punahukkaan (systemic lupus erythematosus, SLE), nivelreumaan ja sydänlihastulehdukseen. Toisaalta infektio voi olla myös täysin oireeton. Mekanismit, jotka johtavat B19 tartunnasta autoimmuunisairauteen, ovat vielä tuntemattomia. Kuitenkin tiedetään, että B19:n ei-rakenteellinen proteiini NS1 on soluille tuhoisa ja aiheuttaa niiden kuoleman (apoptoosin) muodostaen solunjäännösten kanssa apoptoottisia kappaleita (ApoBodit). Nämä ApoBodit sisältävät itseantigeenejä sekä viruksen NS1 proteiinia. Tässä työssä tutkittiin B19 NS1 ApoBodien aiheuttamaa immuunireaktiota in vivo käyttäen hiiriä malliorganismina. Hypoteesina oli, että NS1 ApoBodit aiheuttavat hiirissä SLE:n kaltaisen autoimmuunireaktion, mikä ilmenee autovasta-aineiden tuottona, immuunisolujen tunkeutumisena kudoksiin sekä kudosvauriona. Hiiriin injektoitiin ApoBodeja kolmessa eri konsentraatiossa: 25 µg, 50 µg ja 100 µg. Hiiristä otettiin verinäytteet viikon päästä alkuperäisestä immunisaatiosta, ja viikolla neljä, ennen tehosteinjektion antamista. Kahdeksannella viikolla hiiret lopetettiin ja veri kerättiin seerumin eristystä varten. Aivot, sydän, munuaiset, maksa ja perna irrotettiin kudospatologista tutkimusta varten. Morfologisia ja patologisia muutoksia tarkasteltiin parafiiniin pedatuista, hematoksyliinilla ja eosiinilla värjätyistä kudosnäytteistä kirkaskenttämikroskopian avulla. Vasta-aineita kaksijuosteiselle DNA:lle (anti-dsDNA vasta-aineet) tutkittiin kaupallisella Crithidia luciliae immunofluoresenssitestillä, sekä tässä tutkimuksessa kehitetyllä entsyymivälitteisellä immunosorbenttimenetelmällä. Anti-dsDNA vasta-aineita, jotka ovat SLE:n biomarkkereita, havaittiin ApoBodeilla immunisoiduissa hiirissä molemmilla käytetyillä menetelmillä. Munuaisista, maksasta ja sydämestä löytyi immuunisolukeräytymiä. Lisäksi kaikkien hiirten aivoissa havaittiin neuronien rappeutumista, sekä demyelinaatiota kahdella suurimmalla ApoBodikonsentraatiolla. Samoilla hiirillä havaittiin myös sydänlihassolujen epäjärjestyneisyyttä, sekä sydänlihassolujen rappeumaa, joka oli nähtävissä jo alimmalla ApoBodikonsentraatiolla immunisoiduissa hiirissä. 50 µg:lla immunisoitujen hiirten pernassa oli muodostunut reaktiokeskuksia. Lisäksi valkoisen ytimen osuus hiirten pernasta kasvoi huomattavasti ApoBodikonsentraation myötä. Nämä löydökset tukevat hypoteesia. B19 NS1 ApoBodit tarjoavat elimistölle itseantigeenejä, johon immuunipuolustus reagoi ja näin ollen autoimmuniteetti saa alkunsa. Tämä tutkimus tarjoaa mekanismin B19 osallisuudesta autoimmuunisairauksien kehittymisessä. Lisäksi tässä tutkimuksessa kehitetty hiirimalli sekä mekanismi ovat sovellettavissa muiden patogeenisten virusten, kuten sytomegaloviruksen ja Epstein-Barr -viruksen tutkimiseen....
be asymptomatic. The exact mechanisms by which B19 contributes to autoimmune diseases are still not known. However, the non-structural protein 1 (NS1) of B19 is known as a cytotoxic protein that induces apoptosis in host cells, thus forming apoptotic bodies (Apo...
be asymptomatic. The exact mechanisms by which B19 contributes to autoimmune diseases are still not known. However, the non-structural protein 1 (NS1) of B19 is known as a cytotoxic protein that induces apoptosis in host cells, thus forming apoptotic bodies (Apo...
G2/M checkpoint regulation and apoptosis facilitate the nuclear egress of parvoviral capsids
(Frontiers Media SA, 2022)
protein cyclin-dependent kinase 1 (Cdk1) and pro-apoptotic caspase 3 prevented the NE leakage. The change in NE permeability could be explained by the regulation of the G2/M checkpoint which is accompanied by early mitotic and apoptotic events. The model...