Miten musiikinopettajan oma musiikkimaku vaikuttaa opetukseen - ja miten se saisi tai ei saisi näkyä opetuksessa?

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani musiikinopettajien omaa musiikkimakua, niin tämän ilmenemismuotojen näkökulmasta kuin myös sen, onko oman musiikkimaun vaikuttaminen musiikinopetukseen positiivinen vai negatiivinen asia musiikkikasvatuksen tavoitteiden ja konventioiden valossa. Tutkimus on suoritettu laadullisena analyysinä - haastattelin kolmea musiikinopettajaa aiheesta, ja analysoin haastatteluissa nousseita ajatuksia opetussuunnitelmien ja teoriapohjan valossa. Haastatelluista opettajista kaikki kokivat, että edes jossain määrin oma musiikkimaku on vaikuttanut opetuksen sisältöön, ja että asian suhteen kuuluu olla kriittinen. He tunnistivat musiikkimaun välittymisen opetukseen uhkana, esimerkiksi tilanteessa missä opetus värittyy puolueelliseksi, sekä toisaalta myös mahdollisuutena, esimerkiksi tilanteessa missä opettaja motivoi oppilaita oman aidon innostuksensa kautta. Haastateltujen kesken oli eriäviä näkemyksiä siitä, näkivätkö he ilmiön kokonaisuudessaan enemmän uhkana vai mahdollisuutena. Tämä diskrepanssi, teoreettisen viitekehykseni valossa, aiheutti pohdintaa ja päätelmiä tutkimani aiheen tilannekohtaisuudesta. Aineiston valossa tutkimuksen tulokset viittaavat musiikinopettajan oman harkintakyvyn tärkeyteen; oman musiikkimaun välittyminen opetuksen sisältöön voi olla harkitussa käytössä voimavara, mutta monessa tilanteessa se voi kääntyä päälaelleen ja uhata opetuksen laatua ja tavoitteita. Tutkimuksen tavoite on tuoda tietoa ja pohdintaa siitä, millä tavoin musiikinopettajan oma musiikkimaku saisi tai ei saisi näkyä opetuksessa, musiikkikasvatuksen kentälle. Näen aiheessa potentiaalia jatkotutkimukselle.