Musiikinopettajan näkökulmia kitaransoiton opetuksesta kansalaisopistossa ja yläkoulussa

Abstract

Tämä tapaustutkimus selvittää yhden musiikinopettajan näkemyksiä kitaransoiton opetuksesta kansalaisopistossa ja koulun musiikintunnilla. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdella syvähaastattelulla. Haastateltava henkilö on musiikinopettaja ja on toiminut myös kitaransoitonopettajana kansalaisopistossa. Tutkimuksessani selvitän millaista kitaransoiton opetus on koulussa ja kansalaisopistossa, mitä kitaralla pitäisi oppia musiikinopettajan ja kitaransoitonopettajan mielestä sekä ovatko sisältö, menetelmät ja tavoitteet samanlaiset vai erilaiset koulussa ja kansalaisopistossa. Kansalaisopisto opetus on rajattu tässä tutkimuksessa vapaan sivistystyön alaiseen opetukseen.

Tutkimustulosten mukaan opetuksen sisältö ei paljoa poikkea toisistaan, kun vertailee kitaransoiton opetusta yläkoulussa ja kansalaisopistossa, mutta tavoitteet oppilaskohtaisesti voi olla erilaiset. Koulussa on enemmän motivaation puutetta kitaransoittoon. Kansalaisopiston kitaraoppilaat omistavat usein oman kitaran, joten heillä on mahdollisuus harjoitella kotona. Keskeisin ero opetusmenetelmien välillä on, että koulussa kitaransoiton opetuksessa käytetään tabulatuureja ja kansalaisopistossa nuotteja. Koulun musiikintunneilla käytetään tabulatuureja ajanpuutteen vuoksi.

Koulun musiikintunnilla on enemmän tasoeroja kitaransoitossa, kuin kansalaisopiston kursseilla, siksi eriyttäminen on isommassa roolissa koulussa kuin kansalaisopistossa. Kansalaisopistossa kitaraoppilaat saivat valita itselleen sopivan tasoisen kitarakurssin. Koulussa samalla luokalla voi olla eritasoisia soittajia.

Kitaraopetuksen luonne on erilaista näissä kouluympäristöissä. Kansalaisopistossa kitaransoitonopettaja saa keskittyä kitaransoiton opettamiseen, musiikinopettaja tekee kouluissa monipuolisempaa työtä musiikkikasvattajana. Kansalaisopiston kitararyhmä muodostuu oppilaista, jotka eivät tunne toisiaan kitaraharrastuksen ulkopuolella, koulussa taas luokka musiikintunnilla on ryhmä, jonka ryhmäytymisen eteen opettajat näkevät vaivaa kouluympäristössä.

Molemmissa oppimisympäristössä tärkein asia, joka kitaransoitossa kuuluu oppia, on itseilmaisu. Lisäksi soiva lopputulos kitaransoitossa on olennaista sekä koulussa että kansalaisopistossa.