Positiivinen vuorovaikutus käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheterapiassa

Abstract

Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten vuorovaikutussuhteita leimaa usein kielteisyys, mikä ylläpitää häiriökäyttäytymistä ja lapsen negatiivista kuvaa itsestään. Perheterapiassa näiden häiriöiden hoidossa keskitytäänkin perheen vuorovaikutuksen voimavarojen vahvistamiseen sekä vanhemman ja lapsen välisen lämpimän ja positiivisen vuorovaikutuksen lisäämiseen. Vaikka myönteinen vuorovaikutus on tunnustettu tärkeäksi osaksi hyvää vanhemmuutta ja terapian hoidollisuutta, positiivista vuorovaikutusta ei ole aikaisemmin tutkittu systemaattisen mikroanalyyttisesti, vaan tietoa on karttunut tapausselostusten kautta. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensimmäistä kertaa positiivista vuorovaikutusta käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheterapiassa sekä terapeuttien roolia sen rakentamisessa. Tutkimus avaa positiivisen vuorovaikutuksen käsitettä ja tuo lisätietoa käytännön vuorovaikutusteoista, joiden avulla positiivista vuorovaikutusta voidaan rakentaa ja lisätä perheterapiassa ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttaa perheiden vuorovaikutukseen ja näin myös vanhemmuuteen.