Hoitoon tyytyväisyys ja terapeuttinen muutos perheterapiassa : diskurssianalyyttinen tutkimus uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheiden kokemuksista perheterapian yhteistutkimushaastattelussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme perheterapiaan osallistuneiden perheiden puheessa esiintyvää hoitoon tyytyväisyyttä hoitoprosessia heikentävien ja edistävien tekijöiden näkökulmasta. Tämän lisäksi tarkastelemme perheterapian myötä tapahtuneita muutoksia sekä näiden yhteyttä hoitoon tyytyväisyyteen. Aihetta on tärkeä tutkia, jotta pystytään tarjoamaan tehokasta ja tarpeenmukaista perheterapiaa sekä tukemaan muutosta edistäviä tekijöitä. Asiakkaiden kokemusten tutkiminen on olennaista, koska perheen asiantuntijuudella heidän omassa elämässään on ratkaiseva merkitys ja perheterapian tavoitteena on perheen hyvinvoinnin lisääminen. Aineistomme rakentui Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla perheterapian seurantana toteutetuista yhteistutkimushaastatteluiden videotallenteista, jotka on kerätty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikan kanssa. Tässä tutkimuksessa tutkimme kolmea uhmakkuus ja käytöshäiriödiagnoosin saaneen lapsen sekä hänen perheenjäsenten tuottamaa puhetta laadullisesti käyttäen diskurssianalyysiä. Tutkimuksessamme havaitsimme, että kahdessa perheessä hoitoon tyytyväisyys ja terapiassa tapahtunut muutos näyttivät olevan yhteydessä. Yhden perheen kohdalla runsaista muutoksista huolimatta perhe ilmensi tyytymättömyyttä. Tämän perusteella huomasimme, että hoitoon tyytyväisyyden ja perheterapian myötä tapahtuvien muutosten välillä ei aina automaattisesti ole yhteyttä. Perheen kokemuksissa terapiaprosessia edistävinä ja heikentävinä tekijöinä nousivat esiin hoidon tarpeenmukaisuus, kokemus hoidon vaikuttavuudesta, luottamus hoitohenkilökuntaan, odotukset ja motivaatio terapiaprosessia kohtaan sekä ympäristön tuki. Nämä tekijät näyttäytyivät dimensionaalisesti joko heikentävinä tai edistävinä tekijöinä. Muutosten havainnoinnin kannalta merkittävässä roolissa oli perheenjäsenten diskursseihin liittyvät tunnelataukset, jotka mahdollisesti vaikuttivat terapiaprosessin reflektiiviseen havainnointiin. Perheissä nousi esiin 1. asteen, vuorovaikutuksen, valtasuhteiden sekä positioiden muutosta perheterapian seurauksena. Tuloksemme tarjoavat uudenlaista näkökulmaa siitä, miten hoitoon tyytyväisyys muodostuu perheen vuorovaikutuksessa kehämäisesti sekä mitkä tekijät mahdollisesti estävät tai edistävät muutosta perheterapiassa. Tuloksemme tuovat lisäksi tärkeää tietoa näiden prosessien yhteyksistä toisiinsa.

In this research we are investigating treatment satisfaction and therapeutic change in family therapy follow-up with discourse analytic ways. We are defining treatment satisfaction through weakening and promoting factors of family therapy that families brought up in their speech. We are also investigating if treatment satisfaction and therapeutic change in family therapy are connected. This topic is significant to explore because family therapy should be effective and meet the individual needs of families. It is also necessary to be aware and support the promoting factors of therapeutic change. To investigate client experience is essential because they are experts in their own lives and the goal of family therapy is to increase the wellbeing of family. Our data has been gathered by Kuopio University hospital Child Psychiatry Clinic together with Psychotherapy training and research centre University of Jyväskylä. We are using the collaborative post-therapy research interviews as our data and we are investigating three children with oppositional defiant disorder and conduct disorder and their families using discourse analysis. In our research we found out that in two families treatment satisfaction and therapeutic change seemed to be connected. Nevertheless, in one family there had been a lot of dissatisfaction regardless of therapeutic change. Based on this, we can assume that there is no automatic connection between treatment satisfaction and therapeutic change. As promoting and weakening factors in the speech of families emerged to be therapy that respond to client needs, experiences about effectiveness of treatment, trust in healthcare, expectations and motivation for the therapy process and environmental support. These factors appeared to be dimensional either weakening or promoting therapeutic processes. Emotional charge in family members speech was crucial in terms of detecting changes in therapy. Strong emotional charge might prevent reflective observation. As therapeutic change in the speech of families, we discovered first order change, change in interaction, in power relationships and in positions. Our results provide new perspectives about how treatment satisfaction consists circularly in family interaction and which factors might possibly promote or prevent therapeutic change. Our results also provide significant information about the connections between these processes.