Monikieliset lapset kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa : käyttöteoria monikielisten lasten kielellisen huomioinnin edistäjänä

Abstract

Suomi monikielistyy hurjaa vauhtia. Esimerkiksi viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana vieraskielisten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut (Tilastokeskus, 2023). Tämän myötä myös monikielisten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa. Samaan aikaan kaksikielistä opetusta eli opetusta, jossa kahta kieltä käytetään opetuksen ja ohjauksen välineenä (García, 2009), pyritään Suomessa laajentamaan esimerkiksi jakamalla valtionavustuksia kaksikielisen opetuksen laajentamiseen (Opetushallitus, ei pvm). Kuitenkaan siitä, miten monikielisiä lapsia ja heidän kotikieliään huomioidaan kaksikielisessä opetuksessa ei ole juurikaan tutkimustietoa, varsinkaan sellaisissa tilanteissa, joissa lasten kotikielenä on jokin muu kuin jompi kumpi kaksikielisen opetuksen toimintakielistä. Väitöskirjatutkimukseni pyrkii osaltaan lisäämään tietoa tästä tarkastelemalla yhden kaksikielistä opetusta (suomi-ruotsi) toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoriaa ja käytäntöä varhaiskasvatuksen monikielistyvässä kontekstissa. Käyttöteorialla (practical theory) tarkoitetaan opettajan näkemystä hyvästä opetuksesta (Maaranen ym., 2016). Eksperttiopettajalla puolestaan tarkoitan opettajaa, jolla on pitkä kokemus (tässä tapauksessa yli 20 vuotta työkokemusta) ja sosiaalista tunnustusta eksperttiydestään (ks. Palmer ym., 2005). Väitöskirjani (Palojärvi, esitarkastuksessa) koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja seuraavaksi esittelen osatutkimusten päätulokset. Tutkimukseen osallistuneesta eksperttiopettajasta käytän pseudonyymiä Johanna.