”Turvaa ja varmuutta” : retorinen analyysi täysistuntokeskustelusta koskien Nato SOFA -sopimusta, Pariisin pöytäkirjaa sekä DCA- sopimusta

Abstract

Tutkielmassa tarkastelen joulukuussa 2023 pidettyä täysistuntokeskustelua, jossa käsitellään Nato SOFA -sopimusta, Pariisin pöytäkirjaa sekä DCA-sopimusta. Tutkielman metodologina toimii Chaïm Perelmanin retoriikka käsitys kirjasta Retoriikan Valtakunta (1996). Kirjasta hyödynnän Perelmanin tavan ymmärtää yleisön, premissit sekä argumentaatiotekniikat, joiden kautta analyysi osio rakentuu.

Tutkielman tarkoituksena on vastata tutkimuskysymykseen: Millaista retoriikkaa kansanedustajat käyttävät puheissaan, kun puhuvat sopimuksista? Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena on nimenomaisesti se, mitä sopimuksista puhutaan ja miten yleisölle pyritään perustelemaan sopimuksien prosessia ja tarvetta. Tämä tuottaa kuvaa Nato-prosessin jatkumosta sekä heijastaa ainakin osittain tämänhetkistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Tutkimuskysymystä tarkastelen kolmen eri teeman kautta, joita ovat yksimielisyys, kiire ja toimintakyky.

Tutkielmassa keskeisemmät tutkimustulokset osoittavat, että puheissa vallitsee laaja yksimielisyys niin sopimuksien prosessia, että sisältöä kohtaan. Yksimielisyys nousee myös merkittävästi esille sen takia, että se toimii premissinä, mutta myös yhtenä teemana. Lisäksi uhkakuvien kautta perustellaan jokaisessa teemassa, miksi sopimukset ovat välttämättömiä Suomelle. Kiire teemassa vedotaan taas esimerkiksi velvollisuuteen toimia Naton jäsenenä sovittujen raamien mukaisesti. Näiden ohella toimintakyky osiossa argumentoidaan vahvasti sopimuksien hyödyn suhteen nyt konkreettisesti sekä tulevaisuuden mahdollisten kriisi tilanteita varten. Teemoja yhdistää se, että puheenvuorojen kautta havainnollistuu, kuinka turvan tuottamisen takia sopimuksia tehdään.