Yhdysvaltain ja Venäjän ohjuspuolustuskiista 2001-2010 : Venäjän argumentaation retorinen analyysi

Abstract

Tutkielmassa muodostetaan käsitys Venäjän ulkopoliittisesta argumentoinnista ja erityisesti tutkia argumentaatiossa käytettyjä retorisia rakenteita ja käytänteitä ohjuspuolustuskiistan yhteydessä. Retorisin keinoin luotu uhkakäsitys on mahdollistanut selvittää taustalla vaikuttavia Venäjän turvallisuusajatteluun liittyviä tekijöitä. Työn tulokset tarjoavat myös mahdollisuuden arvioida, miten Venäjä on määrittänyt oman roolinsa kansainvälisessä politiikassa kylmän sodan jälkeen, millaisena se on nähnyt kansainvälisen järjestelmän toimintalogiikan ja miten se pyrkii olla määrittämässä kansainvälisen turvallisuuden normeja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu retoriikan tutkimuksen symbolisen toiminnan ja dramatismin teorian näkökulmasta. Tutkimusaineistoa tarkastellaan raamittamisen teorian ja selviön käsitteen kautta. Aineistona käytetään Venäjän poliittisen ja sotilaallisen johdon ohjuspuolustusjärjestelmää käsitteleviä tai sivuavia puheita. Ohjuspuolustuskiista on osoittanut, että Venäjän turvallisuusajattelua määrittää edelleen elementit neuvostomenneisyydestä ja erityisesti suhde Yhdysvaltoihin. Suurvalta-ajattelun kaava ohjaa kansallisen identiteetin määrittelyä. Venäjän valtiojohdon argumentaatiossa on vaadittu monenlaisia yhdistelyjä ja erotteluja. Hyvin usein vahvin ja yksinkertaisin poliittinen argumentti on asioiden nimeäminen. Puheissa pitää selittää, mistä on kyse, mistä ei ole kyse, mihin asioita voidaan verrata ja mihin ei. Venäläisessä turvallisuusajattelussa korostuu tilan haltuunotto puheen, kirjoittamisen ja valtion kuvaamisen keinoin. Uhkakuvien luominen on keino luoda kuvaa Venäjästä ja muista. Venäläinen tarinankerronta etenee usein puhujan esittämien kysymysten ja vastausten kautta. Näin pyritään luomaan uusi retorinen kehys ja raami, jossa keskustelua käydään. Usein Venäjän on helpompi luoda sirpaleisuutta kuin laajoja yleisöjä yhdistäviä identifikaatioita.