Kun kanta kääntyi : retorinen analyysi Nato-keskustelusta Suomen eduskunnassa

Abstract

Tutkielma tarkastelee retorisen analyysin keinoin Suomen eduskunnassa käytyjen täysistuntojen puheenvuoroja, joissa käsiteltiin Suomen hakeutumista Naton jäseneksi. Retorisen analyysin metodologisen viitekehyksenä toimii Chaïm Perelmanin Retoriikan valtakunta (1996) kirjassaan esittelemä argumentaatioteoria. Argumentaatioteorian premissien, yleisökäsityksen, sekä argumentaatiotekniikoiden avulla tuotetaan tutkielman analyysi. Tutkielman analyysissa ja johtopäätöksissä pyritään vastaamaan siihen, miten yhteinen päätös Natoon liittymisestä muodostettiin puheenvuorojen retoriikassa. Tarkemman käsitteellisen rajauksen myötä tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaista retoriikkaa kansanedustajat käyttävät puhuessaan konsensuksesta ja uhkakuvista. Tutkielman keskeisimpiä havaintoja on se, että Suomen suhtautuminen Natoon on muuttunut. Aineistossa Nato-jäsenyyden kannattaminen muodostaa konsensuksen, jota Nato-jäsenyyttä vastustavat ja kritisoivat puheenvuorot pyrkivät rikkomaan. Aineistossa uhkakuvista puhutaan hyvin laajalti ja esimerkiksi siitä millainen uhkakuva Venäjä on Suomelle voidaan havaita monia näkemyksiä. Kuitenkin Suomen Nato-jäsenyyden kannatuksen taustalla voidaan todeta olevan Venäjän muodostama uhkakuva Suomea kohtaan. Venäjä havaitaan puheenvuorojen retoriikassa samalla tavalla Suomea uhkaavana tekijänä, kuten se on aiemmassakin tutkimuksessa havaittu.