Tiesuolan (NaCl) vaikutukset jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) poikasten kasvuun, aktiivisuuteen ja selviytymiseen

Abstract

Jokihelmisimpukka eli raakku on yksi pohjoisen pallonpuoliskon uhanalaisimmista lajeista. Lajin suojelun kannalta on tärkeää ymmärtää lajin uhanalaisuuden syitä, joita ovat muun muassa isäntäkalojen puute, jokien patoaminen ja ojitus, rehevöityminen, saastuminen ja helmenkalastus. Makeiden vesien suolaantumisesta on viime vuosikymmenten aikana tullut uhka vesiekosysteemeille, sillä korkeiden suolapitoisuuksien on huomattu olevan haitallisia vesieliöille. Tiesuolan vaikutuksia raakkuun ei tunneta hyvin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia kokeellisesti tiesuolana käytetyn natriumkloridin pitkäaikaisaltistuksen vaikutusta raakun poikasten kasvuun, aktiivisuuteen ja selviytymiseen pehmeässä vedessä. Noin vuoden ikäisiä poikasia altistettiin 28 päivän ajan kymmenelle eri käsittelylle: kontrolli ja yhdeksän eri natriumkloridipitoisuutta (200–4400 mg/l). Poikaset laitettiin 6-kuoppalevyille, joissa oli suodatettuun Konneveden järviveteen valmistetut suolaliuokset ja ruokaliuosta. Altistuskokeen aikana seurattiin poikasten kuolleisuutta ja aktiivisuutta. Aktiivisuutta mitattiin tarkkailemalla poikasten liikkumista kahdeksana tarkkailukertana kokeen aikana. Poikasten kasvua mitattiin punnitsemalla niiden tuore- ja kuivamassa kokeen lopussa. Pitkäaikainen natriumkloridialtistus vaikutti merkittävästi poikasten kuolleisuuteen. Simpukoiden LC10-natriumkloridipitoisuus oli 1886 mg/l ja LC50-pitoisuus 1994 mg/l. Natriumkloridi vähensi merkittävästi poikasten aktiivisuutta. EC10-pitoisuus oli 1082 mg/l ja EC50 1970 mg/l. Pitkäaikainen altistuminen natriumkloridille vaikutti merkittävästi myös poikasten kuivamassan kasvuun. Natriumkloridi aiheutti jokihelmisimpukoissa kuolleisuutta matalammissa pitoisuuksissa kuin muilla makean veden simpukoilla on havaittu.

Freshwater pearl mussel (FPM) is one of the most endangered species in the northern hemisphere. To protect this threatened species, it is important to understand why FPM populations are declining. That are, for example the lack of host fishes, river damming and drainage, riverbed siltation, eutrophication, pollution and pearl fishing. Salinization of freshwater has become a threat to aquatic ecosystems in the last decades. High salt concentrations can be toxic to aquatic organisms. Information on the effects of de-icing salts on freshwater pearl mussels is lacking. This study aims to explore the effects of chronic exposure to sodium chloride on the growth, activity and viability of FPM juveniles in soft freshwater. One year old juveniles were kept in different saline solutions for 28 days and are exposed to ten different treatments: control and nine sodium chloride concentrations (200-4400 mg/l). The juveniles were kept in 6-wellplates that contained filtered Lake Konnevesi water with NaCl and commercial algae mix. During the exposure the mortality and activity of the juveniles was observed. Activity was rated based on their movement during each observation period during the experiment. Growth was measured fresh weight and dry weight of the juveniles at the end of the experiment. Chronic exposure to sodium chloride significantly affected mortality of the juveniles. LC10 concentration for sodium chloride was 1886 mg/l and LC50 concentration was 1994 mg/l. Sodium chloride exposure reduced the activity of the FPM juveniles. EC10 was 1082 mg/l and EC50 1970 mg/l. Chronic exposure to sodium chloride also significantly affected the growth of dry weight in the juveniles. Sodium chloride was lethal to FPM in lower concentrations compared to other freshwater mussels.