Tiesuolan (NaCl) vaikutukset jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) poikasten kasvuun, aktiivisuuteen ja selviytymiseen

Jokihelmisimpukka eli raakku on yksi pohjoisen pallonpuoliskon uhanalaisimmista lajeista. Lajin suojelun kannalta on tärkeää ymmärtää lajin uhanalaisuuden syitä, joita ovat muun muassa isäntäkalojen puute, jokien patoaminen ja ojitus, rehevöityminen, saastuminen ja helmenkalastus. Makeiden vesien suolaantumisesta on viime vuosikymmenten aikana tullut uhka vesiekosysteemeille, sillä korkeiden suolapitoisuuksien on huomattu olevan haitallisia vesieliöille. Tiesuolan vaikutuksia raakkuun ei tunneta hyvin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia kokeellisesti tiesuolana käytetyn natriumkloridin pitkäaikaisaltistuksen vaikutusta raakun poikasten kasvuun, aktiivisuuteen ja selviytymiseen pehmeässä vedessä. Noin vuoden ikäisiä poikasia altistettiin 28 päivän ajan kymmenelle eri käsittelylle: kontrolli ja yhdeksän eri natriumkloridipitoisuutta (200–4400 mg/l). Poikaset laitettiin 6-kuoppalevyille, joissa oli suodatettuun Konneveden järviveteen valmistetut suolaliuokset ja ruokaliuosta. Altistuskokeen aikana seurattiin poikasten kuolleisuutta ja aktiivisuutta. Aktiivisuutta mitattiin tarkkailemalla poikasten liikkumista kahdeksana tarkkailukertana kokeen aikana. Poikasten kasvua mitattiin punnitsemalla niiden tuore- ja kuivamassa kokeen lopussa. Pitkäaikainen natriumkloridialtistus vaikutti merkittävästi poikasten kuolleisuuteen. Simpukoiden LC10-natriumkloridipitoisuus oli 1886 mg/l ja LC50-pitoisuus 1994 mg/l. Natriumkloridi vähensi merkittävästi poikasten aktiivisuutta. EC10-pitoisuus oli 1082 mg/l ja EC50 1970 mg/l. Pitkäaikainen altistuminen natriumkloridille vaikutti merkittävästi myös poikasten kuivamassan kasvuun. Natriumkloridi aiheutti jokihelmisimpukoissa kuolleisuutta matalammissa pitoisuuksissa kuin muilla makean veden simpukoilla on havaittu.