Resolving trouble in peer interaction around digital technology : multimodal negotiations of interactional space in face-to-face and hybrid classrooms

Abstract

Vaikka teknologialla on keskeinen rooli nykyluokkahuoneissa, ymmärryksemme oppilaiden ongelmanratkaisusta sen äärellä on puutteellista. Tämä väitöskirja tarkastelee oppilasryhmien multimodaalista ongelmanratkaisua digitaalisen teknologian ympärillä ja välityksellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa suomalaisissa peruskouluissa. Se osoittaa, kuinka vuorovaikutustilan eli yhteisen kehollisen orientaation neuvottelu punoutuu osaksi ratkaisuprosessia. Tutkimus perustuu multimodaaliseen keskustelunanalyysiin ja englannin tunneilta kerättyyn videoaineistoon. Vuorovaikutuksen mikrotason analyysi keskittyy niihin verbaalisiin, kehollisiin, materiaalisiin ja digitaalisiin resursseihin, joiden avulla oppilaat yhdessä ratkovat kahdentyyppisiä teknologiaan, tehtäviin ja vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Ensimmäinen ongelmatyyppi liittyy epätasa-arvoiseen pääsyyn laitteille ja luokkahuonevuorovaikutukseen. Se vaikeuttaa tehtävien aloittamista ja niihin osallistumista sekä vuorovaikutustilan rakentamista. Pääsyä laitteille neuvotellaan multimodaalisesti esimerkiksi kehonliikkein ja materiaalista ympäristöä järjestelemällä (Artikkeli I), ja hybridiopetuksessa yhteyttä etäoppilaaseen rakennetaan testaamalla teknologisia laitteita (Artikkeli II). Toinen ongelmatyyppi esiintyy jo aloitetun tehtävän keskeytyessä esimerkiksi laite- tai vuorovaikutuksen ongelman takia. Tällöin katsetta käytetään yhtenä ensimmäisistä resursseista osoittamaan ja ratkomaan ongelmia (Artikkeli III), ja kehollisia ja digitaalisia resursseja yhdistellään puututtaessa toisen tekemiin virheisiin yhteistehtävissä (Artikkeli IV). Tulokset tuovat esiin ongelmanratkaisun monitahoisen, multimodaalisen luonteen ja lisäävät ymmärrystä luokkahuoneen vertaisvuorovaikutuksesta. Tutkimuksessa esitelty uusi jaetun digitaalisen tehtävätilan käsite tarjoaa keinon kuvata vuorovaikutustilan kerroksisuutta ja oppilaiden jaettua orientaatiota teknologiaan. Väitöskirja osoittaa teknologian käytön mahdollisia ongelmakohtia luokkahuoneissa, joten tuloksia voidaan hyödyntää opetusmetodien ja -teknologian kehittämisessä.

Despite the ubiquitous role of technology in today’s classrooms, we lack a comprehensive understanding of trouble resolutions around it. This dissertation shows how pupils resolve trouble in peer interactions around and via digital technology at Finnish comprehensive schools. It also sheds light on how (re)negotiations of interactional space, or space of mutual embodied orientation and attention, feature in trouble resolution processes. Drawing on multimodal conversation analysis and video data from English as a Foreign Language lessons, the study offers a multimodal, micro-level analysis of the verbal, embodied, material, and digital resources used to collaboratively resolve two types of trouble related to technology, tasks, and peer interaction. The first concerns asymmetric access to digital devices and to classroom interactions, which hinders beginning and participating in tasks and building shared interactional spaces. It is resolved by negotiating access to a device through multimodal resources such as body shifts or rearrangements of the material environment (Article I) and, in hybrid classrooms, by testing technological tools to contact a remote pupil (Article II). The second trouble type halts the progression of already ongoing tasks. In these cases, shifts of eye gaze are used as one of the first resources to indicate and resolve trouble with the progression of tasks and interactions (Article III), and varied embodied resources together with digital actions can be used to manage mistakes made by peers during shared tasks (Article IV). The study highlights trouble resolutions as complex multimodal achievements and offers new insights into classroom peer interactions around technology and into interactional space. It introduces the concept of shared digital task space, which refers to a layer of the local interactional space formed when a group of pupils work on a digital device. In addition, the dissertation has implications for pedagogical practice and technological development as it draws attention to the potential problematics of incorporating technology into classrooms.