15-vuotiaiden sosiaalisen median käytön yhteydet masennusoireisiin ja yksinäisyyteen toisella asteella

Abstract

Yksinäisyys on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Sosiaalinen media on kiinteä osa nuorten elämää, ja sosiaalisen median käytön yhteydet nuorten yksinäisyyteen ovat epäselviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko 15-vuotiaiden sosiaalisen median käytöllä yhteyttä sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen toisella asteella ja toimiiko masennusoireilu tässä välittävänä tekijänä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella sukupuolieroja sosiaalisen median käytön ja yksinäisyyden kokemusten yhteyksissä sekä masennusoireilussa välittävänä tekijänä. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa muun muassa nuorten hyvinvoinnista. Tutkimuksemme aineisto on kerätty vuosina 2016– 2019. Aineisto koostui 767 nuoresta. Aineisto analysoitiin Spearmanin korrelaatiolla, multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla ja logistisella regressioanalyysilla. Tulokset osoittivat, että nuorten sosiaalisen median käyttö oli yhteydessä voimakkaampaan sosiaalisen yksinäisyyden kokemukseen ja vähäisempään emotionaalisen yksinäisyyden kokemukseen. Sosiaalisen yksinäisyyden kohdalla havaittiin myös, että mitä enemmän sosiaalista mediaa nuori käytti, sitä todennäköisemmin hän koki sosiaalista yksinäisyyttä vähintään joskus. Masennusoireilu ei välittänyt sosiaalisen median käytön yhteyttä sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa sosiaalisen median käytön ja yksinäisyyden puolten yhteyksissä, eikä siinä, välittääkö masennusoireilu sosiaalisen median käytön ja yksinäisyyden välisiä yhteyksiä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalisen median käyttö voi lisätä riskiä kokea sosiaalista yksinäisyyttä. Sekä yksinäisyydellä että sosiaalisen median käytöllä on havaittu yhteyksiä nuorten hyvinvointiin. Nuorten yksinäisyyttä tulisi pyrkiä ehkäisemään, ja sosiaalisen median käyttöä tulisi rajoittaa hyvinvoinnin kannalta suotuisampaan suuntaan, joten nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten tulisi olla tietoisia yksinäisyyden ja sosiaalisen median käytön yhteyksistä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää ilmiöiden välisiä syy-seuraussuhteita.