The moral status of animals in Islamic philosophy : a critical and comparative study

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee eläinten moraalista asemaa islamilaisessa filosofiassa. Keskiössä on kaksi kenties merkittävintä muslimifilosofia, Ibn Sīnā (k. 1037 jaa.) ja Mullā Ṣadrā (k. 1635/6), joiden ajattelua verrataan oman aikamme eläinetiikkaan. Tutkielman ensimmäinen luku esittelee, miten kolme keskeistä eläineetikkoa – Peter Singer, Tom Regan ja Martha Nussbaum – ovat argumentoineet eläinten eettisen huomioonottamisen puolesta, sekä millaisia seurauksia heidän lähestymistavoillaan on. Luku asettaa tutkielman modernin etiikan kontekstiin ja ohjaa historiallisten ajattelijoiden tutkimusta. Toinen pääluku perehtyy eläinten asemaan Ibn Sīnān metafysiikassa, epistemologiassa ja psykologiassa. Luvussa rekonstruoidaan Ibn Sīnān käsitys paitsi eläinten kyvyistä, myös niiden rajoitteista. Jälkimmäiset perustuvat pääasiassa siihen, ettei eläimillä ole ns. Järkisielua, joka on yksinomaan ihmiselle ominainen. Tämän rekonstruktion pohjalta tarkastellaan lopuksi eläinten moraalista statusta Ibn Sīnān filosofiassa. Kolmas luku perehtyy Mullā Ṣadrān eläimiä koskevaan filosofiaan ja vertaa sitä Ibn Sīnān näkökulmaan. Toisin kuin Ibn Sīnān jyrkkä erottelu lajien välillä Ṣadrān metafyysinen teoria painottaa jatkuvuutta ihmisten ja muiden lajien välillä, millä on potentiaalisesti merkittäviä seurauksia eläinetiikalle. Tutkimalla näitä ajattelijoita suhteessa oman aikamme eettisiin kysymyksiin väitöskirja pyrkii avaamaan mahdollisuuksia eläinten moraalista kohtelua koskevalle keskustelulle islamilaisen filosofian puitteissa.

This study explores the moral standing of animals within Islamic philosophy, focusing on two prominent Iranian Muslim philosophers, Avicenna (980–1037 CE) and Mullā Ṣadrā (1572–1635/6 CE), in comparison to contemporary animal ethics. First, we examine the ideas of key modern animal ethicists—Peter Singer, Tom Regan, and Martha Nussbaum—to grasp the contemporary moral issues at hand regarding non-human animals and their arguments for including animals in ethical considerations and the implications of their diverse approaches. This contextualizes the study within modern ethical discourse and guides the examination of historical figures and their possible responses to the contemporary issues. Next, we delve into Avicenna's metaphysics concerning animals, reconstructing his views on their capabilities and limitations, the latter mainly due to the lack of rational soul for other species, across ontology, epistemology, and psychology. This understanding sets the stage for probing the moral status of animals within Avicenna's philosophy. Similarly, we explore Mullā Ṣadrā's philosophy regarding animals, comparing and contrasting it with Avicenna's perspective. Ṣadrā's metaphysical doctrines, unlike Avicenna who drew strict lines between species, emphasizing more continuity between humans and other species, suggest potential implications for his stance on animal ethics. By examining these thinkers in relation to contemporary ethical concerns, this study sheds light on the evolving discourse surrounding the moral treatment of animals within Islamic philosophy.