Aktiivinen ikääntyminen - diskurssin rakentuminen eri konteksteissa

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on aktiivinen ikääntyminen, joka on vahva diskurssi ikääntymisen politiikassa. Aktiivinen ikääntyminen on esiintynyt kansainvälisten ja kansallisten organisaatioiden ohjelmissa, kuten Euroopan Unionin ja Maailman terveysjärjestön. Ikääntyvä väestö ja sen haasteet ovat saaneet poliittiset toimijat hakemaan ratkaisuja ikääntymiseen ikääntyneistä itsestään. Ikääntyneiltä odotetaan aktiivista ikääntymistä, kuten pidempiä työuria, vapaaehtoistyöhön ja omaisten hoivaan osallistumista, terveellisiä elintapoja, teknologian käyttämistä ja vanhenemiseen valmistautumista. Aikaisemman tutkimuksen mukaan, aktiivisella ikääntymisellä ei ole yhtä yhtenäistä määritelmää. Tässä tutkimuksessa aktiivinen ikääntyminen ymmärretään diskurssina, johon ovat vaikuttaneet aktiiviseen ikääntymiseen liittyvä poliittinen ja akateeminen keskustelu ja hyvinvointivaltion muutokset. Aktiivista ikääntymistä tarkastellaan pääkirjoitusaukeaman teksteissä, kuntien vanhuspoliittisissa ohjelmissa ja ikääntyneiden haastatteluissa. Käytetyt analyysimenetelmät olivat teoriaohjaava sisällönanalyysi, Foucault´lainen diskurssianalyysi, uusi retoriikka ja toimijaverkkoteoria. Ylipäätään, aktiivinen ikääntyminen tarkoitti monenlaisia asioita aineistoissa, kuten pidempää työuraa, vapaaehtoistyötä, poliittista aktiivisuutta, kotona asumista, terveellisiä elämäntapoja, teknologian käyttöä, pienempää aktiivisuutta ja aktiivisuuden sopeuttamista. Ympäröivän yhteiskunnan, perheen ja palveluiden rooli oli tärkeä, koska ne tukivat yksilön aktiivisuutta. Aktiivisuudelle oli myös esteitä, kuten köyhyys. Samoin ilmeni vastarintaa, esimerkiksi teknologian käyttöä vastustettiin. Diskurssia tuotettiin eri tavoin eri konteksteissa ja siihen liittyi ristiriitoja, kun esimerkiksi poliittiseen aktiivisuuteen suhtauduttiin positiivisemmin vanhuspoliittisissa ohjelmissa verrattuna Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeaman teksteihin. Diskurssia tuotetaan aladiskurssein ja retorisin keinoin kuten yhdistämällä asioita. Aktiivisuusajattelu nojaa mahdollisimman itsenäiseen ja voimavarakeskeiseen ihmiskuvaan. Aktiivisen ikääntymisen diskurssi tuottaa subjektiposition, joka on mahdollisimman aktiivinen saaden myös tukea ympäristöltä, palveluilta ja läheisiltä. Kuitenkin palveluiden ja tuen puute saattaa johtaa epävarmuuteen ja prekaarisuuteen ja tämä pitäisi ottaa huomioon, kun puhutaan aktiivisesta ikääntymisestä.

Avainsanat: aktiivinen ikääntyminen, diskurssi, ikääntymisnormit

This study examines active ageing, which is a powerful discourse within the politics of ageing. This discourse has been shown to be present in the programs of international and national organizations, such as those of the Europe-an Union and World Health Organization. Governments have also been motivated to look for solutions to the challenges associated with the older adults of ageing populations. Older adults are thus expected to age in an active way: to work longer, participate in volunteer work and informal care, live in a healthy way, use technology, and prepare for ageing. Despite a range of research on the issue, there is no universally accepted definition of active ageing. In this study, active ageing is understood as a discourse that is produced as well as affected by academic and political discussions concerning active ageing and changes within the welfare state. This study investigates the concept of active ageing using newspaper editorial pages, policy documents of municipalities, and interviews with older adults. The data are examined using content analysis guided by theory, Foucauldian discourse analysis, new rhetoric and actor-network theory. Overall, various meanings for active ageing were found in the data, including longer careers, volunteer work, political activity, ageing in place, healthy lifestyle, use of technology, smaller activity, and adapting activities. The role of the surrounding society, family and services was essential, because they supported the activity of the individual. There were also hindrances for activity, such as poverty, and resistance, such as a refusal to use technology. The discourse was produced in different ways in different contexts and also contained contradictions. For example, political activity was seen in a more positive way in policy documents than it was in the editorial pages of Helsingin Sanomat. The discourse is produced via subdiscourses and with rhetorical devices such as association. Active ageing relies on an ideal where the individual human is as independent and resourceful as possible. The discourse of active ageing builds a subject position where the individual should be as active as possible while also being supported by the environment, services, and loved ones. However, there is a risk of precarity in the lack of services and support which should be considered when talking about active ageing.

Keywords: active ageing, discourse, ageing norms