Kulttuuriympäristökasvatus lasten ja nuorten osallistavassa ympäristösuunnittelussa

Abstract

Tämä Pro Gradu-tutkielma tarkastelee lasten ja nuorten osallistavan kaupunkisuunnittelun menetelmiä ja toimintatapoja lähestyen aihetta kulttuuriympäristökasvatuksellisesta näkökulmasta. Tutkimus käsittelee Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran koordinoiman Kaikkien Kaupunki! Osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kestäviä tiloja -hankkeessa toteutettuja työpajoja (2019-2021). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kulttuuriympäristökasvatuksella voidaan edistää lasten ja nuorten osallisuutta ja kulttuurista kestävyyttä osana elinympäristöjen kestävää kehittämistä. Tutkielmassa lasten ja nuorten osallistavan kaupunkisuunnittelun menetelmiä ja toimintatapoja lähestytään monitieteellisesti fenomenologisen ympäristöestetiikan ja humanistisen maantieteen viitekehyksessä. Etnografinen tapaustutkimus rajautuu tarkastelemaan kevään 2020 aikana Valkealan yläkoulussa toteutettua kahta (2) lähiympäristön suunnitteluun liittyvää työpajaa, joihin osallistui Valkealan yläkoulun 9-luokka. Laadullisen tutkimuksen aineistokeruumenetelmänä käytettiin osallistavaa havainnointia ja dokumentointia. Tutkimuksen aineistonanalyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Laadullisen sisällönanalyysin tuloksena aineistosta oli luokiteltavissa kolme keskeistä kulttuuriympäristökasvatuksellista teemaa, joilla voidaan edistää lasten ja nuorten osallisuutta ja kulttuurista kestävyyttä ympäristössä.

Aineistosta nousseiksi teemoiksi muodostuivat paikallisidentiteetin, elävän kulttuuriperinnön ja ympäristöarvon teemat. Tutkimustuloksissa voitiin todeta tarkastelemalla näitä kolmea keskeistä teemaa, että osallisuusmallin työpajoissa kokeillut menetelmät ja toimintatavat tukevat sellaisia kulttuuriympäristökasvatuksellisia sisältöjä, joilla on mahdollista vahvistaa oppijan ympäristötietoisuutta ja emotionaalista paikkasuhdetta lähiympäristöön. Harjoittamalla ympäristölukutaitoa ympäristön havainnoinnin keinoin nuorten oli mahdollista jäsentää ja tulla tietoiseksi koetusta paikan identiteetistä, määritellä ja jäsentää omia ympäristölle antamiaan ympäristöarvoja, sekä tunnistaa paikan monimuotoisuudelle olennaisia tekijöitä tulemalla tietoiseksi kulttuurisista merkityksistä lähiympäristössä. Vahvistamalla lasten ja nuorten paikkasuhdetta havaitsemisen ja ympäristön arvottamisen keinoin omaan elinympäristöön voidaan vahvistaa sisäpuolisuuden ja kuulumisen kokemuksia sekä emotionaalisen ympäristösuhteen syntymistä, joka synnyttää huolenpidon tarpeen ympäristöstä ja tukee ympäristön kulttuurista kestävyyttä.