Monen äänen maisema : kokemuksellinen tieto maisemapolitiikassa

Abstract

Raportti käsittelee maisemaosallisuuden toteutumista kansallisissa ohjelmissa ja strategioissa sekä havainnollistaa ajankohtaista keskustelua kokemuksellisesta tiedosta neljän tapausesimerkin avulla. Selvitys nostaa esille neljä ajankohtaista kehittämiskohdetta Euroopan neuvoston maisemayleissopimuksen (Council of Europe Landscape Convention, CoELC) edistämiseksi ja samalla maisemademokratian ja kansalaisten osallistumisen turvaamiseksi: 1) Maisemakäsityksen ja maisematiedon laajentaminen ja kohdentaminen siten, että kokemuksellinen tieto integroituu ja käsitteellistyy ympäristösuunnittelun prosesseissa ja eri tietoarkkitehtuureissa, 2) arvoja törmäyttävien, kokemuksellista tietoa esille tuovien ja maisemademokratian toteutumisen kannalta oikea-aikaisten suunnittelu- ja osallisuuskäytäntöjen valtavirtaistaminen, 3) maisemapolitiikan hallinnon rakenteiden kehittäminen siten, että maisemademokratia sisältyy rakenteisiin läpileikkaavana teemana käytetyissä käsitteissä, suunnittelussa, seurannan kriteereissä, alueiden käytön ohjeissa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja muissa maisemaan liittyvissä prosesseissa sekä 4) maisemapolitiikkaa, maisemaa ja kulttuuriympäristöä tutkivien tieteen ja hallinnon alojen tutkimuksen, koulutuksen mallien ja rahoituksen kehittäminen. Maisemapoliittisen tarkastelun tavoitteena tulee olla entistä moniäänisempi, joustavampi ja kokemuslähtöisempi tapa hahmottaa maisemaa ja sen arvoja kaikilla maankäytön osa-alueilla.

The report discusses the inclusion of landscape in national programmes and strategies and sums up the current discussion on experiential knowledge through four case examples. The report raises four topical development themes to promote the implementation of the Council of Europe Landscape Convention, CoELC while at the same time ensuring public participation and landscape democracy: 1) Expanding and targeting the conceptual framework on landscape understanding of landscape in such a way that experiential knowledge becomes adequately conceptualised and integrated in environmental planning processes and different information architectures, 2) mainstreaming of planning and inclusion practices to facilitate valuation processes, building on experiential knowledge and enhancing landscape democracy, 3) developing the governance structures of landscape policy in such a way that landscape democracy underpins them as cross-cutting theme, informing concepts used in planning, monitoring criteria, land use guidelines, environmental impact assessment and other processes related to landscape, and 4) developing research, education models and financing for relevant fields of research and governance dealing with landscape policy, landscape and cultural environment. The aim is set to be an increasingly polyphonic, flexible and experience-driven landscape policy, fully embracing landscape and its values in all land use sectors.