Mustialan henki : Kustaa Ruhasen (1864–1931) valokuvat elävän perinnön tallentajina

Abstract

Tutkielmassa yhdistyvät elävä perintö ja rakennettu kulttuuriympäristö, joita tarkastellaan visuaalisen aineiston kautta. Tutkimuskohde, valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY) Mustiala Lounais-Hämeessä, on Suomen ensimmäinen maatalousalan oppilaitos Suomessa. Tavoitteena on selvittää, kuinka elävä perintö näkyy alueella otetuissa valokuvissa ja millainen tieto parhaiten palvelisi nykyään kulttuuriympäristötyön lähderesurssina. Kohdetta tarkastellaan tapaustutkimuksena kulttuuriympäristön tutkimuksen ja heritologisen museologian viitekehyksessä. Tutkimusaineisto on Mustialan luonnontieteiden lehtorin Kustaa Ruhasen (1864–1931) kuvaama negatiivikokoelma Mustialan arkistossa. Valittu aineisto asetetaan aikalaiskontekstiin ja selvitetään Ruhasen henkilöhistorian ja hänelle tärkeiden perinteiden kautta opiston historiaan liittyvää elämisympäristöä. Negatiivia tarkastellaan tekijälähtöisesti autenttisena dokumenttina ja museologisen näkemyksen mukaan informaation kantajana. Negatiivin spatiaalinen tieto visualisoidaan kartan avulla, jolloin voidaan verrata Ruhasen merkityksellistämää tietoa aluetta määrittäviin arvoihin nykypäivänä. Tämän lisäksi kuva-aineistoa tulkitaan sisällönanalyysin keinoin teemoitellen. Kuvasisältöön paneudutaan visuaalisen analyysin keinoin ja avataan kuviin liittyvää Mustialan elävää perintöä, Mustialan henkeä. Tutkimuksessa hahmottuu menneisyyden perinteen vaikutus nykypäivän arvoihin, mutta myös erot suhtautumisessa aineettomaan ja aineelliseen perinteeseen. Tämä herättää kysymyksen, miten valokuvaa säilyttävät ja valokuvadokumentointia tekevät museot voivat osaltaan vaikuttaa kulttuuriympäristön säilymiseen relevantin kuva-aineiston kautta. Tutkimuksen edetessä käy ilmi Ruhasen merkitys Mustialan elävän perinteen jatkajana ja Mustialan hengen ylläpitäjänä.