Sosiaaliasiamies - asiakkaan apu vai pakollinen virkamies

Abstract

Tutkielmassa tutkittiin sosiaaliasiamiestyötä kirjallisuuskatsauksen keinoin. Teoreettinen viitekehys rakennettiin sosiaalihuollon ja sen asiakkuuden toimintaympäristöön sekä tarkasteluun kohtaako sosiaalipalvelut asiakkaiden tarpeiden kanssa. Teoriaosassa esiteltiin myös keskeiset käsitteet ja tarkasteltiin sosiaaliasiamiestyötä lainsäädännön näkökulmasta. Aineisto koostettiin kolmesta väitöskirja-tutkimuksesta, neljästä lisensiaatintutkimuksesta sekä yhdestä pro gradu -tutkielmasta. Sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvakysymykset eivät olleet herättäneet suurta mielenkiintoa. Tämän vuoksi sosiaaliasiamiestyötä haluttiin tarkastella juuri asiakkaiden oikeusturvan näkökulmasta.

Tutkimuskysymysten kautta haettiin vastauksia siihen, millaista konkreettista apua sosiaaliasiamies tarjoaa asiakkailleen sekä millä tavoin sosiaaliasiamiehen työ edistää sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvaa. Tuloksissa todettiin, että kaikkien asiakkaiden tarpeisiin ei pystytty vastaamaan sosiaali-huollon palveluilla. Saattoi syntyä jopa kohtuuttomia tilanteita, joiden korjaamiseen vaadittiin sosiaalihuollon ammattilaisen apua sekä paneutuvaa työskentelyä. Sosiaaliasiamiestyö osoittautui olevan tärkeä auttaja asiakkaan tiedonsaannin ja oikeusturvan kannalta.

Sosiaaliasiamieheen otettiin yhteyttä avun tai neuvojen saamiseksi tai jos epäiltiin sosiaalihuollon toimien tai päätösten oikeellisuutta. Asiakastyön lisäksi sosiaaliasiamiehen työhön todettiin kuulu-vaksi asiakkaan aseman ja oikeuksien seuraaminen ja edistäminen, asiakkaan avustaminen oikeussuojakeinojen käytössä sekä vuotuisen raportin tekeminen kunnanhallitukselle sosiaalihuollon tilanteesta. Sosiaaliasiamiehen työssä moniulotteisen tehtäväkokonaisuuden hallitsemiseksi koettiin tarpeellisena sosiaalialan työkäytänteiden tuntemuksen lisäksi juridinen osaaminen.

Sosiaaliasiamiehen rooli nähtiin asiakkaiden oikeuksia puolustavana, pehmeitä, neuvottelevia ja sovittelevia työtapoja edellyttävänä käytännön asiakastyötä sekä rakenteellista vaikuttamista sisältävänä kokonaisuutena. Yhtenäisten käytänteiden sekä valtakunnallisten linjausten osalta toiminnassa nähtiin kehitettävää. Tulosten mukaan sosiaaliasiamiehiä jopa painostettiin, jottei kuntien sosiaali-huollon epäkohtia julkistettaisi.

Työtehtävien kehittymisen tarkastelu nähtiin haasteellisena ajantasaisen tieteellisen tutkimustiedon puuttuessa. Kirjallisuuskatsaus ei tutkimusmenetelmänä siten antanut ehkä parhaita tuloksia siitä, mitä asiamiestyölle tänä päivänä kuuluu.