Oikeus ja kyky määrätä itsestä : käsiteanalyysi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta

Abstract

Tutkielmani tarkastelee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta vuonna 2010 aloitetun itsemääräämisoikeus-lakihankkeen asiakirjoissa. Aineistona on käytetty työryhmän ensimmäistä lakiluonnosta (2012) sekä lakityöryhmän loppuraporttia Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus (2014). Tutkielman tarkoitus oli selvittää, mitä itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan ja mihin eri käsitteisiin se asiakirjoissa liitetään. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin Walkerin ja Avantin kehittämää käsiteanalyysia. Analyysin kohteena oleva itsemääräämisoikeus määriteltiin oikeudeksi päättää omasta toiminnastaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoidosta tai palveluista. Pääkäsitteen ominaispiirteeksi tulkitsin osittain filosofiseen ja sosiaalityön teoriaan nojautuen asiakkaan oikeuden tehdä informoituja valintoja. Asiakkaalla on oikeus saada päätösten tekemisen tueksi ymmärrettävää informaatiota sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstöltä tai ulkopuoliselta tukihenkilöltä. Perusoikeuden tulkitsin itsemääräämisoikeuden lähikäsitteeksi. Aineistossa itsemääräämisoikeus liittyy esimerkiksi oikeuteen valita asuinpaikkansa, päättää vapaasti omasta elämästään ja omaisuudestaan sekä oikeuteen saada tarvittaessa sosiaaliturvaa. Aineiston perusteella ei ollut yksiselitteistä, mikä on itsemääräämisoikeuden ja perusoikeuden eli pää- ja lähikäsitteen välinen suhde. Analyysissani päädyin esittämään kolme vaihtoehtoista tulkintaa. Vasta itsemääräämiskyvyn arvioinnin jälkeen voidaan todeta, onko asiakas tai potilas oikeutettu käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Itsemääräämiskyvyn käsite on ensisijainen suhteessa itsemääräämisoikeuden käsitteeseen, eli sen ennakkoehto. Itsemääräämiskyvyn arvioinnin parempaa sääntelyä pidin tärkeänä, koska asiantuntijoilla on valta-asema suhteessa asiakkaaseen.