Kielitietoisuus varhaiskasvatuksen opettajien käsityksissä ja käytännöissä

Abstract

Tämä tutkimus sijoittuu varhaiskasvatuksen kontekstiin, ja sen keskeisenä kiinnostuksen kohteena on kielitietoisuus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat käsittävät kielitietoisuuden. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia kielitietoisuuteen liittyviä pedagogisia käytäntöjä he toteuttavat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen lähestymistapa mukailee fenomenografiaa. Tutkimukseen osallistui 10 varhaiskasvatuksen opettajaa eri puolilta Suomea. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi kielitietoisuuteen liittyviä käsityksiä selvittävän kyselyosion sekä kielitietoisuuteen liittyviä pedagogisia käytäntöjä selvittävän päiväkirjaosion. Käsitysten analysoinnissa hyödynnettiin fenomenografista analyysia, ja pedagogisia käytäntöjä analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan kielitietoisuus käsitetään ymmärryksenä, välineenä ja toimintana. Kielitietoisuuden käsittäminen toimintana tukee myös kielitietoisuuteen liittyviä pedagogisia käytäntöjä koskevaa tutkimustavoitetta. Sen tulokset osoittavat varhaiskasvatuksen opettajien toteuttavan opetuksen suunnittelun ja kehittämisen ja kielellisenä mallina toimimisen käytäntöjä sekä työtapoihin, kommunikointiin, lapsen huomioimiseen ja fyysisen oppimisympäristön järjestämiseen liittyviä käytäntöjä. Yhdessä tulokset kuvaavat kielitietoisuuden kokonaisvaltaisuutta niin käsitteenä kuin osana varhaiskasvatuksen arkea. Tutkimus tarjoaa yhden näkökulman käsittää kielitietoisuutta ja tapoja toteuttaa siihen liittyviä pedagogisia käytäntöjä, ja se voi näin auttaa varhaiskasvatuksessa työskenteleviä toteuttamaan kielitietoisuutta arjessa.