”Kehittyvä ammattikunta, jolla on potentiaalia olla tärkeässä roolissa” : osteopaattien käsityksiä itsestään kuntoutusalan ammattilaisina Suomessa

Abstract

Osteopathy is classified as a manual treatment modality in the field of medical rehabilitation and one of the professions that form the field of rehabilitation in Finland. In previous studies conceptions of osteopaths have been researched in international context. The aim of this Master’s thesis was to produce qualitative information about osteopaths’ conceptions of themselves as professionals in the field of rehabilitation in Finland.

I conducted this study as a qualitative interview study. In the study I interviewed eight osteopaths registered by Valvira independently. Osteopaths were recruited equally from different educational backgrounds and geographically non-dependently. I collected the material via remote access (Zoom) between April and May in 2023. I transcribed the interviews and analyzed the transcripts qualitatively using reflexive thematic analysis. The results of this study represent themes created by the researcher from the researched phenomenon.

Perceptions of osteopaths about themselves as professionals within the field of rehabilitation formed two main themes which were built from four subthemes. The first main theme ’Osteopathy as professionalism’ included subthemes ’Education as a requirement for professional skills’ and ’Self-sustaining separateness as a profession and treatment modality within healthcare’ which described perceptions of osteopaths about the importance of education and its position as a profession and treatment modality within healthcare. The second main theme ’Osteopathy as an approach of care’ included two subthemes: ’Osteopathy as responsible encountering of the patient’ and ’Diversity as a defining factor of osteopathy and osteopaths’. These themes described the perceptions of osteopaths about treatment approaches of osteopathy as consisting of various and colorful ways of action and responsible encountering of patients.

Osteopaths perceived osteopathy as an official healthcare profession and as a manual treatment modality that has a self-sustaining and separate position within healthcare. This was represented by self-sustaining practice of osteopaths and lack of multiprofessional cooperation, unutilized potential of osteopathy, and positioning in the end of the patients’ care pathways. Osteopaths perceived osteopathy’s professional approaches and actions as diverse and colorful. It was seen as richness of osteopathy but also creating confusion caused by differences in schools of thought and varying ways of action. Encountering the patient responsibly was emphasized as an approach to treatment and it was based on the values of osteopaths about meeting the needs of patients. Education both as basic education and as continuing education was understood as a requirement for readiness to practice, professional skills, and professional valuation.

Osteopatia luokitellaan Suomessa lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaksi manuaaliseksi hoitomuodoksi ja yhdeksi kuntoutuksen osaamisen kokonaisuuden muodostavista ammateista. Aiemmassa tutkimuksessa osteopaattien käsityksiä ja ammatillista identiteettiä on tutkittu kansainvälisessä kontekstissa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tuottaa laadullista tietoa osteopaattien käsityksistä itsestään kuntoutusalan ammattilaisina Suomessa.

Toteutin tutkimuksen laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimuksessa haastattelin yksilöllisesti yhteensä kahdeksaa Valviran rekisteröimää osteopaattia tasapuolisesti eri koulutaustoista ja maantieteellisesti sitoutumattomasti. Keräsin aineiston yksilöhaastatteluilla etäyhteyden välityksellä (Zoom) huhti-toukokuussa 2023. Litteroin haastattelut ja analysoin aineiston laadullisesti hyödyntäen refleksiivistä temaattista analyysiä. Tutkimuksen tulokset kuvaavat tutkijan tuottamia teemoja tutkittavasta ilmiöstä.

Osteopaattien käsitykset itsestään kuntoutusalan ammattilaisina muodostivat kaksi pääteemaa, jotka rakentuivat kumpikin kahdesta alateemasta. Ensimmäinen pääteema ’Osteopatia ammatillisuutena’ sisälsi alateemat ’Koulutus osteopaatin ammattitaidon vaatimuksena’ ja ’Ammatin ja hoitomuodon itsellinen irrallisuus terveydenhuollossa’. Nämä kuvasivat osteopaattien käsityksiä koulutuksen tärkeydestä, sekä sijoittumista ammattina ja manuaalisena hoitomuotona terveydenhuollossa. Toinen pääteema ’Osteopatia hoidollisena lähestymistapana’ sisälsi kaksi alateemaa: ’Osteopatia asiakkaan vastuullisena kohtaamisena’ ja ’Monipuolisuus osteopatian ja osteopaattien määrittelijänä’. Nämä kuvasivat osteopatian lähestymistapoja, joissa korostuivat osteopaattien käsitykset osteopatian laaja-alaisuudesta ja kirjavista toimintatavoista sekä asiakkaan vastuullisesta kohtaamisesta.

Osteopaatit käsittivät osteopatian viralliseksi terveydenhuollon ammatiksi ja manuaaliseksi hoitomuodoksi, jonka asemoituminen terveydenhuollon sisällä on itsellisen irrallista. Tämä näyttäytyi osteopaatin itsellisenä toimintana ja moniammatillisen yhteistyön vaillinaisena toteutumisena, osteopatian potentiaalin hyödyntämättömyytenä, ja sijoittumisena potilaan hoitoketjussa loppupäähän. Osteopaatit käsittivät osteopatian ammatilliset lähestymis- ja toimintatavat monipuolisina ja kirjavina, mikä nähtiin osteopatian rikkaudeksi. Toisaalta koulukuntaerojen ja vaihtelevien toimintatapojen nähtiin aiheuttavan myös ammattia koskevia epäselvyyksiä. Hoidollisessa lähestymistavassa korostui asiakkaan vastuullinen kohtaaminen, joka perustui osteopaattien arvoihin asiakkaan tarpeisiin vastaamisesta. Koulutus käsitettiin osteopaatin ammattitaidon vaatimuksena sekä ammatissa toimimiseen liittyvien osaamisvalmiuksien että jatkokouluttautumisen suhteen.