Fyysisen aktiivisuuden merkitys ikääntyvien toimintakykyyn

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ikääntyvien toimintakykyyn. Fyysistä aktiivisuutta tarkasteltiin monista eri liikuntamuodoista ja -menetelmistä. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tarkasteltiin tarkemmin neljän erin toimintakyvyn osa-alueen näkökulmasta. Kyseiset osa-alueet olivat fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky. Valitsin aiheen, koska elinajanodote on kasvanut maailmanlaajuisesti parantuneet elämänlaadun ja terveydenhuollon ansioista. Ikääntyvien väestöosuuden kasvaessa fyysisen aktiivisuuden merkitys korostuu, sillä se voi toimia tärkeänä tekijänä ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset vahvistavat myönteisiä yhteyksiä fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn välillä. Fyysinen aktiivisuus tukee ikääntyvien arjessa selviämistä ja vähentää toiminnanvajavuuksia ja kaatumisriskiä. Fyysisellä aktiivisuudella on myös yhteyksiä psyykkiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn, sillä se tukee yleistä mielenterveyttä, vähentää ahdistusta ja masentuneisuutta sekä ehkäisee ja hidastaa monien muistisairauksien etenemistä. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa myös sosiaaliseen toimintakykyyn, sillä liikunta antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää omaa sosiaalista verkostoaan sekä ehkäisee yksinäisyyden tunnetta.

Kirjallisuuskatsauksessa hyödynnettiin useita eri hakukoneita, mukaan lukien Sportdiscus, MEDLINE ja Google Scholar. Nämä hakukoneet mahdollistivat laajan ja monipuolisen tietokannan hyödyntämisen. Lähdemateriaalin tulokset rinnastivat suurelta osin toisiaan ja yhteenvetona voi todeta, että fyysisellä aktiivisuudella voidaan tukea ikääntyvien toimintakykyä.