Itsemääräämisteorian ja ahdistuneisuuden yhteys yläasteikäisen fyysiseen aktiivisuuteen liikuntatunnilla

Abstract

Tämä on kirjallisuuskatsaus itsemääräämisteorian ja ahdistuneisuuden yhteydestä fyysiseen aktiivisuuteen yläasteikäisillä. Tavoitteena oli selvittää, miten itsemääräämisteorian ja ahdistuneisuuden eri osa-alueet ovat yhteydessä yläasteikäisten fyysisen aktiivisuuden määrään ja laatuun liikuntatunneilla. Tavoitteena oli myös tarkastella kyseisten yhteyksien sukupuolieroja. Nuorten ahdistuneisuus on nousussa ja fyysinen aktiivisuus laskussa, joten aihe on ajankohtainen ja tärkeä tulevaa ammattiani varten.

Tarkastelen aihetta käyttäen apuna kirjallisuutta termien, käsitteiden ja viitekehysten avaamiseen, sekä tutkimuksia tukemaan ja selittämään keskeisiä käsitteitä ja havaittuja ilmiöitä. Itsemääräämisteoria on osa sosiaaliskognitiivisia teorioita, ja se tarkastelee psykologisten perustarpeiden eli autonomian, pätevyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tyydyttymisen vaikutuksia motivaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen. Ahdistuneisuus jaetaan neljään eri ulottuvuuteen, jotka ovat somaattinen ja kognitiivinen sekä tilanne- ja piirreahdistuneisuus. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan ahdistuneisuuden syitä ja sen vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen.

Tutkielman tuloksien mukaan psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen oli merkittävästi yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään liikuntatunneilla. Autonomian todettiin lisäävän fyysistä aktiivisuutta. Liiallinen autonomia voi kuitenkin vahingoittaa toimintaa, jos opettajan auktoriteetti samalla kärsii. Pätevyyden tunne oli yhteydessä viihtymiseen ja parempaan motivaatioon, jonka seurauksena fyysinen aktiivisuus oli korkeammalla tasolla. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus myös lisäsi fyysistä aktiivisuutta ja paransi ryhmähenkeä. Yhteenkuuluvuudessa ei havaittu merkittäviä sukupuolieroja, mutta poikien todettiin tuntevan itsensä pätevimmiksi ja toimivan autonomisemmin kuin tytöt. Ahdistuneisuuden todettiin laskevan huomattavasti fyysisen aktiivisuuden määrää. Ahdistuneisuutta aiheuttavia tekijöitä olivat alhainen pätevyys ja negatiiviset kokemukset, vertailu, motivaatioilmasto, Move! -mittaustunti ja negatiivinen kehonkuva. Tytöt kokevat keskimääräisesti enemmän ahdistuneisuutta kuin pojat. Ero on havaittavissa varsinkin kehonkuvasta johtuvasta ahdistuneisuudesta. Fyysisen aktiivisuuden vähenemisellä ja ahdistuneisuuden lisääntymisellä on lukuisia negatiivisia vaikutuksia, jonka perusteella olisi tarpeellista keskittyä näiden ongelmien vähentämiseen.