Eine multimodale Diskursanalyse der Vorstellungen vom Frausein auf ausgewählten Wahlplakaten bei der Wahl zur Nationalversammlung 1919 in der Weimarer Republik

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan multimodaalisen diskurssianalyysin keinoin Saksan historiaan kuuluvan Weimarin tasavallan alkuvaiheen vaalijulisteissa esiin tulevia käsityksiä naiseudesta. Tutkielman aineisto koostuu neljästä vaalijulisteesta, jotka edustavat vuoden 1919 vaalien kolmea suurinta voittajapuoluetta: Saksan sosiaalidemokraattista puoluetta (SPD), Saksan keskustapuoluetta (Zentrum) ja Saksan demokraattista puoluetta (DDP). Analyysin pääpainona ovat julisteiden visuaaliset ja kielelliset elementit, kuten ihmishahmot, värimaailma ja iskulauseet, sen selvittämiseksi, millaisia käsityksiä naiseudesta nämä puolueet rakentavat ja välittävät katsojalle. Analyysi paljasti erityisesti vaalien erityislaatuisuuden ja sen heijastumisen naiskäsityksiin; ensimmäinen maailmansota oli juuri loppunut vuonna 1918 Saksan tappioon ja jo sodan aikana perinteiset sukupuoliroolit olivat alkaneet murtua. Tämän lisäksi vaalijulisteissa ilmeni Weimarin tasavallassa vuonna 1918 voimaanastunut naisten äänioikeus siten, että naisia puhuteltiin suoraan ja esitettiin julisteissa, mutta myös esim. DDP näki naisen poliittisena toimijana ja kuvasi julisteissaan myös naisen voimaa. Erityisesti keskustapuolueen julisteessa ilmenivät perinteiset sukupuoliroolit siten, että siinä nainen kuvattiin eksplisiittisesti äitinä. Muuten materiaali edusti pääasiassa uudenlaisia käsityksiä naiseudesta, mikä haastoi aiemman tutkimuksen käsityksen naiseuden representaatioista äitiyden kautta. Toisaalta SPD:n vaalijuliste viesti siitä, että vaikka sukupuolten tasa-arvo sai tunnustusta Weimarin tasavallassa, eivät naiset olleet miesten kanssa kuitenkaan täysin tasa-arvoisia, vaan olivat julisteen naishahmon tavoin askeleen miehiä taaempana.