Luokanopettajan asenteet inkluusiota kohtaan ja minäpystyvyyden kokemukset erityisen tuen oppilaan opettajana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta luokanopettajien työstä moninaisten oppilasryhmien parissa sekä tuoda esiin koulutuksen rakenteellisia säännöksiä, jotka vaikuttavat opettajien työnkuvassa. Tarkempana tavoitteena oli selvittää, millaisia asenteita inkluusiota kohtaan luokanopettajat omasivat ja miten he kuvasivat minäpystyvyyttään erityisen tuen oppilaiden luokanopettajina. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineiston keräsimme kahdeltatoista luokanopettajalta, joilla oli luokallaan vähintään yksi erityisen tuen oppilas. Aineisto kerättiin tammikuun viimeisellä viikolla vuonna 2024, sähköisellä kyselyllä. Aineiston analyyseissä hyödynsimme teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset osoittivat luokanopettajien asenteiden ja minäpystyvyyden erityisen tuen opettajana muodostuvan eri ulottuvuuksista. Asenteiden taustalta oli havaittavissa sekä positiivisia että negatiivisia käyttäytymisuskomuksia. Tulokset toisen tutkimuskysymyksen suhteen osoittivat, että luokanopettajat kuvailivat minäpystyvyyttään Banduran (1977) minäpystyvyysteorian neljän lähteen kautta. Minäpystyvyyden kokemuksissa oli havaittavissa minäpystyvyyttä heikentäviä ja vahvistavia ulottuvuuksia. Luokanopettajien kokemuksissa korostui riittämättömyyden kokemukset. Tulokset olivat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, ja ne viestivät luokanopettajien kaipaavan lisäkoulutusta ja resursseja erityisen tuen oppilaan opettamiseen. Tutkimustulokset antoivat viitteitä siitä, että luokanopettajakoulutuksen sisällöllä on keskeinen rooli luokanopettajien asenteiden ja minäpystyvyyden kokemuksissa inklusiivisessa luokassa.