Sodan kynnyksen alittava, eri yhteiskunnan osa-alueita läpäisevä hybridivaikuttaminen on perinteisen sodan ohella noussut keskeiseksi 2000-luvun uhkakuvaksi. Tutkimuksen primäärisenä päämääränä oli selvittää ja vertailla suomalaisten ja Naton erikoisjoukkojen hyödynnettävyyttä valtiollisen hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa. Toisena tavoitteena oli hahmotella, millä tavoin erikoisjoukkojen hyödynnettävyyttä hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa voidaan kehittää. Lisäksi tutkimuksen pyrkimyksenä oli kartoittaa niin Suomeen kuin Natoon kohdistuvaa hybridivaikuttamisen uhkapotentiaalia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Delfoi-menetelmää hyödyntäen. Delfoi käsitti kolme iteraatiota, joista kaksi ensimmäistä toteutettiin verkkokyselyinä (n = 33 ja 26) ja viimeinen validoivana Delfoi-haastatteluna (n = 5). Verkkokyselyillä kerättiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista dataa. Kvantitatiivinen data analysoitiin käyttäen Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testiä, Mann-Wh
itneyn U-testiä sekä Khiin neliö -yhteensopivuustestiä. Verkkokyselyiden tuottama kvalitatiivinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla ja haastatteluiden aineisto teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Laadullisena analyysitekniikkana käytettiin teemoittelua.
Tuloksissa uhkaavimpina hybridivaikuttamisen muotona pidettiin informaatio- ja kybervaikuttamista, mutta kansallisella tasolla myös infrastruktuuriin kohdistuvan vaikuttamisen uhka korostui. Tutkimuksessa havaittiin, että niin Suomen kuin Naton erikoisjoukot ovat hyödynnettävissä hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa. Toiminnassa edellytetään sekä suoran toiminnan, erikoistiedustelun että tuen kyvykkyyksiä. Suomalaiset erikoisjoukot ovat kuitenkin pääsääntöisesti hyödynnettävämpiä kuin kansainvälisen avun piiristä tulevat erikoisjoukot. Suomalaisten erikoisjoukkoviranomaisten kohdalla oli kuitenkin sisäistä ristiriitaisuutta. Poliisilla todettiin olevan soveltuvimmat toimivaltuudet hybridivaikuttamisen vastaiseen toimintaan, kun taas soveltuvimmat resurssit olivat Puolustusvoimien erikoisjoukoilla. Hyödynnettävyyden kehittäminen kulminoituu erityisesti erikoisjoukkoverkoston kultivoimiseen.
Tutkimuksen tulokset antoivat vahvan kannustimen erikoisjoukkojen integroimiseksi osaksi länsimaiden kokonaisvaltaista hybridivaikuttamisen vastaista toimintaa. Vaikka kansainvälinen yhteistyö tuottaa tärkeää lisäarvoa, toiminnassa on kuitenkin syytä suosia kansallisia tai alueellisia ratkaisuja. Kansainvälisen erikoisjoukkoverkoston vahvistaminen on erikoisjoukkojen hyödynnettävyyden kehittämisessä akuuteinta, mutta kansallisiakaan kehityskohteita ei tulisi sivuuttaa. Samaten johtajuuteen liittyvät ja doktriinilliset näkökohdat voivat edesauttaa hyödynnettävyyden kasvattamista. Johtopäätösten pohjalta tutkimuksessa tuotettiin konkreettisia kehittämissuosituksia niin kansalliseen kuin kansainväliseen kenttään. Lisäksi tutkimuksessa esiteltiin uutta teoriaa sekä erikoisjoukkoja että hybridivaikuttamista ja nykyaikaista sodan kuvaa koskien.
...
