”Menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan” : nostalgia ja ekokriisi Emmi Itärannan romaanin Kuunpäivän kirjeet kerronnassa

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani Emmi Itärannan tieteisromaanin Kuunpäivän kirjeet (2020) kerrontaa. Tutkin, millaisin kerronnallisin ja rakenteellisin keinoin romaani ilmaisee nostalgiaa. Lisäksi tutkin, mitä asioita romaani nostaa esille ekokriisistä ja siihen liittyvistä tunteista nykykontekstissa, jossa ekokriisin vaikutukset ovat merkittäviä.

Hyödynnän narratologian ja ekokritiikin tutkimussuuntauksia. Nostalgian alakäsitteinä käytän pohdiskelevan nostalgian sekä solastalgisten kokemusten käsitteitä. Pohdiskelevaan nostalgiaan liittyvä menneisyyden sirpaleiden kerääminen ilmenee etenkin päähenkilö Lumin kerronnassa. Solastalgisilla kokemuksilla viittaan maapalloa kohtaan koettuun koti-ikävään ja muihin ekokriisin aiheuttamiin tunteisiin.

Teoksen nostalgia ilmenee myös teoksen kirjeromaanin kaltaisessa rakenteessa, jossa on useampi aikataso. Fiktiivinen kustantaja saattaa Lumin kirjoittamat kirjeet julkaisukuntoon ja liittää fiktiiviseen ”dokumenttikokoelmaan” sähköpostiviestejä sekä muita kirjeiden kontekstia avaavaa materiaalia. Käytän toimittajakertojan käsitettä kuvaamaan tätä kerronnallista keinoa. Muita analyysissä esille nousevia kerronnallisia keinoja ovat analogiat sekä henkilöiden ja kertojien diskurssit.

Ekokritiikin avulla nostan esille sekä teoksessa ilmeneviä tapoja suhtautua ekokriisiin että keinoja selviytyä kriisissä. Ilmastofiktiolle tyypillisesti teos sisältää ajankohtaisia tosiasioita ekokriisistä sekä esittää mahdollisia yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Itärannan ekokriisiä ja nostalgiaa monipuolisesti käsittelevä teos voi johdatella lukijaa pohtimaan maailman tilaa ja sen herättämiä tunteita.