Asiantuntijajohtaminen ammattikorkeakouluissa - lehtoreiden käsityksiä johtamisesta ja sen kehittämisestä

Abstract

Asiantuntijoita johdetaan usein kompleksisissa asiantuntijaorganisaatioissa. Asiantuntijajohtajan tehtävänä on osoittaa työn tekemiseen selkeät tavoitteet ja luoda sellainen toimintaympäristö, jossa asiantuntijoiden työ mahdollistuu. Asiantuntijajohtamisen ilmiötä on tutkittu runsaasti koulu- ja korkeakoulukontekstissa, mutta johdettavien näkökulmasta asiantuntijajohtamista ammattikorkeakouluissa sen sijaan on tutkittu varsin vähän. Siksi on tärkeä selvittää, miten itse johdettavat käsittävät tämän asiantuntijajohtamisen ilmiön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ammattikorkeakoulussa työskentelevien lehtorien käsityksiä asiantuntijajohtamisesta ja sen kehittämisestä. Lisäksi tavoitteena on syventää ymmärrystä asiantuntijajohtamisesta korkeakoulukontekstissa. Asiantuntijajohtamisen ilmiötä selvitetään kahden tutkimuskysymyksen avulla: Millaisia käsityksiä ammattikorkeakoulussa työskentelevillä lehtoreilla on asiantuntijajohtamisesta? Millaisia käsityksiä ammattikorkeakoulussa työskentelevillä lehtoreilla on asiantuntijajohtamisen kehittämisestä? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat asiantuntijajohtaminen, lehtori sekä ammattikorkeakoulu. Tutkimuksen lehtorit työskentelevät ammattikorkeakoulussa, jota työpaikkana luonnehtivat moninaiset toimintaympäristöt ja työn ytimessä oleva pedagogiikka, jotka puolestaan suuntaavat asiantuntijajohtamista. Asiantuntijajohtaminen nähdään ammattikorkeakoulukontekstissa lehtorin moniulotteisen ja monitasoisen työn huomioivana ja samalla tulevaisuuden työtä turvaavana toimintana. Asiantuntijajohtaminen toteutuu jatkuvan vuorovaikutuksen ja dialogin avulla. Lisäksi asiantuntijajohtamisen kautta mahdollistetaan asiantuntijoille työn autonomia sekä työn vaatimat puitteet. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin avoimien haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui 18 lehtoria viidestä eri eteläsuomalaisesta ammattikorkeakoulusta. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysillä. Aineiston analyysin tuloksena muodostettiin viisi kuvauskategoriaa kuvaamaan asiantuntijajohtamista ja kolme kuvauskategoriaa kuvaamaan asiantuntijajohtamisen kehittämisideoita. Tutkimuksen löydökset osoittavat, että ammattikorkeakoulun asiantuntijajohtaminen käsitettiin ennen kaikkea mahdollistamisena. Asiantuntijajohtamisella mahdollistetaan autonomiaa, ammatillista kehittymistä sekä itseohjautuvuutta. Asiantuntijajohtaminen on myös palvelevaa johtamista, jossa asiantuntijajohtaja pitää kokonaisvaltaisesti huolen työntekijästä ja on isäntänä vastuussa toiminnasta sekä läsnä lehtorien arjessa. Strategisen johtamisen puitteissa asiantuntijajohtamisen vastuulla on asettaa työlle selkeät tavoitteet ja huolehtia, että työ on tuloksellista. Strategiseen johtamiseen kuuluu lisäksi vastuullinen viestiminen ja osallistaminen. Asiantuntijajohtamisen käsitetään olevan työn organisointia, jossa korostuu osaamisperustaisuus ja yksilöllisyys mutta myös tiimeissä toimiminen. Lisäksi asiantuntijajohtaminen on tasa-arvoista kohtelua, jossa tarvittaessa puututaan esimerkiksi epäkohtiin, noudatetaan oikeudenmukaisuutta ja työtä ohjaavaa lainsäädäntöä. Asiantuntijajohtamisen kehittämistarpeina lehtorit näkivät toiminnan kohdentamisen dialogisen johtamisen suuntaan. Käytännössä kaivattiin enemmän läsnäoloa ja huolenpitoa, aktiivista vuorovaikuttamista sekä luottamusta ja autonomian kunnioittamista. Asiantuntijajohtamisen tulisi edistää ammatillista kasvua tukemalla ammatillista kehittymistä, urasuunnittelua ja osallistamista. Asiantuntijajohtamisessa kehittämistarpeena nähtiin lisäksi johtamiskyvykkyys siten, että toimintaa osattaisiin raamittaa tavoitteiden mukaan ja että asiantuntijajohtajat osaisivat johtaa sekä ottaa huomioon osaamisperustaisuuden. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että parhaimmillaan ammattikorkeakoulun asiantuntijajohtaminen voidaan ymmärtää perinteisenä asiantuntijajohtamisena. Kuitenkin osa käsityksistä on varsin perinteisen johtajuuden mukaista, jopa autoritääristä, eikä niinkään sellaista, joka on tyypillistä asiantuntijaorganisaatioille. Vastaavasti asiantuntijajohtamisen kehittämiseltä odotetaan enemmän asiantuntijaorganisaatioille tyypillistä johtamista. Tulos asiantuntijaorganisaatioiden johtamisesta on paljastava ja osoittaa johtamistoiminnan kehittämisen tarvetta. Tutkimus kontribuoi johtamisen tutkimuksen alueelle. Tutkimuksen käsitejärjestelmä luo kehikon tarkastella ammattikorkeakoulun johtamista laaja-alaisesti. Tavoitteena on lisäksi laajentaa ja täydentää asiantuntijajohtajuuden teoreettista käsitettä siten, että asiantuntijoiden omat käsitykset tulevat näkyviksi.

Experts are often led in complex expert organizations. The task of an expert leader is to define clear goals for the work and create an operational environment in which the work of experts can thrive. The phenomenon of expert leadership has been extensively studied in the context of schools and higher education, but from the perspective of those being led, expert leadership in universities of applied sciences has been relatively underexplored. Therefore, it is important to understand how those being led perceive this phenomenon of expert leadership. The purpose of this study is to describe the conceptions of lecturers working in a university of applied sciences regarding expert leadership and its development. Additionally, the aim is to deepen the understanding of expert leadership in the context of higher education. The phenomenon of expert leadership is explored through two research questions: What kinds of conceptions do lecturers working in a university of applied sciences have regarding expert leadership? What kinds of conceptions do lecturers working in a university of applied sciences have regarding the development of expert leadership? Key concepts of the study are expert leadership, lecturer, and university of applied sciences. In this study, lecturers work in a university of applied sciences characterized by diverse work environments and pedagogy at the core, both of which shape expert leadership. In the context of a university of applied sciences, expert leadership is seen as an action that acknowledges the multidimensional and multilevel nature of a lecturer's work, while simultaneously ensuring the sustainability of future work. Expert leadership is realized through continuous interaction and dialogue. Additionally, it enables autonomy for experts in their work and provides the necessary frameworks for their tasks. In this study, a phenomenographic approach was utilized in researching expert leadership. Data were collected through open interviews, and 18 lecturers from five different southern Finnish Universities of Applied Sciences participated in the research. The data were analyzed using phenomenographic analysis, resulting in the formation of five categories of description to characterize lecturers’ conceptions of expert leadership and three categories of description to outline ideas for the development of expert leadership. The findings of the study indicate that expert leadership in Universities of Applied Sciences was primarily understood as enabling. Expert leadership enables autonomy, professional development, and self-direction. It is also seen as servant leadership, where the expert leader takes comprehensive care of the employees and is responsible for the operations, being present in the lecturers' everyday life. Within the framework of strategic leadership, expert leadership is responsible for setting clear goals for the work and ensuring that the work is productive. Strategic leadership also involves responsible communication and involvement. Expert leadership is perceived as the organization of work, emphasizing competence-based and individualized approaches, as well as teamwork. Additionally, expert leadership is characterized by equal treatment, addressing any issues if necessary, adhering to fairness and relevant legislation that guides the work. The development needs identified by the lecturers regarding expert leadership included shifting towards dialogic leadership in the direction of action. In practice, there was a need for more presence and care, active interaction, as well as trust and respect for autonomy. Expert leadership should promote professional growth by supporting professional development, career planning, and involvement. Additionally, there was a need for leadership capability in expert leadership, where activities could be framed according to goals, and expert leaders would be able to lead and consider competence-based approaches. To conclude, it can be said that at its best, expert leadership in University of Applied Sciences can be understood as traditional expert leadership. However, some conceptions align more with traditional leadership, even authoritarian, rather than what is typical in expert organizations. Similarly, the expectations for the development of expert leadership lean towards a form more characteristic of expert organizations. The result regarding the leadership in expert organizations is revealing and indicates a need for the development of leadership practices. The study contributes to the field of leadership research. The conceptual framework of the study provides a framework for examining the management of a university of applied sciences comprehensively. The aim is also to broaden and enrich the theoretical concept of expert leadership by making visible the conceptions of the experts themselves.