Alussa oli hen : hen-pronominin varjohistoria suomenkielisessä kirjallisuudessa ja Leevi Lehdon Ulysses-suomennoksessa

Abstract

Maisterintutkielma käsittelee hen-pronominin varjohistoriaa suomenkielisessä kirjallisuudessa ja Leevi Lehdon vuoden 2012 suomennoksessa James Joycen Ulysses-romaanista (1922). Toimittaja Ernst Lampén ehdotti vuonna 1926 suomen kieleen yksikön kolmatta feminiinistä pronominia hen vastineena ruotsin hon-pronominille. Hen-pronomini ei ole missään vaiheessa vakiintunut suomen kieleen, mutta sitä on kuitenkin käytetty kaunokirjallisuudessa. Merkittävin hen-pronominin sovellutus on Leevi Lehdon suomennos James Joycen yhdenpäivänromaanista Ulysses (1922/2012), jossa Lehto käyttää sitä englannin she-pronominin vastineena. Samalla Lehdon Ulysses-suomennos kaivertaa esiin hen-pronominin varjohistorian, johon kuuluu niin käännös- kuin alkuperäistekstejä.

Persoonapronominikokeiluja on tehty etenkin englannin- ja ranskankielisessä feministisessä ja queer-kirjallisuudessa. Tutkielmassa esitetään, että vaikka suomen hen-pronomini on sukupuolittunut, siihen liittyy toisaalta samalla myös mahdollisuus sukupuolen binäärisyyden ylittämiseen. Tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaisia queerin mahdollisuuksia hen-pronominiin liittyy? 2. Mitkä ovat hen-pronominin hypotekstit, eli millaisen varjohistorian se muodostaa?

Tutkimusmenetelmänä on queer- ja käännösteoreettisesti painottonut vertaileva lähiluku. Varjokirjallisuushistoria-osiossa käsitellään niin alku- kuin käännöstekstejä, niin lehdissä ilmestyneitä käännöksiä kuin itsenäisiä teoksia. Kirjallisuushistoriaa muotoilee ympärilleen ennen kaikkea Ulysses-suomennos, johon moni hen-pronominia käyttävä teos jollakin tavalla viittaa. Ulysses-suomennoksesta analyysin kohteina ovat luvut 13 (Nausikaa) ja 15 (Kirke). Nausikaa-luvun analyysissä keskitytään romaanihenkilö Gerty MacDowelliin hypertekstuaalisena hen-pronominin viittauskohteena. Kirkeä käsittelevässä luvussa puolestaan tarkastellaan erityisesti pronominin muodonmuutosta ja siihen liittyviä merkityksiä, kun päähenkilö Leopold Bloomiin viitataan hän-pronominin sijasta väliaikaisesti pronominilla hen. Hen-pronominiin liittyvä queer mahdollisuus liittyy pronominin kykyyn osoittaa sukupuolen performatiivisuus ja tilanteisuus. Pronominit voivat vaihtua, ja niitä voidaan muunnella. Hen-pronominin hypoteksteihin eli sen muodostamaan varjohistoriaan kuuluu niin käännös- kuin alkuteoksia kuitenkin niin, että niistä suurin osa viittaa jollakin tavalla Lehdon työhön.