Hurudan betydelse har relationen mellan handledaren och den unga? : inom ramen för Min egen väg-rehabiliteringen för unga med en neuropsykiatrisk funktionsnedsättning

Abstract

Syftet för denna studie var att undersöka relationen mellan handledare och den unga som deltar i FPA-rehabiliteringen Min egen väg. Målsättningen var att ta reda på hurudan betydelse relationen har för rehabiliteringen. Min egen väg riktar sig till unga i ålder 16–29 år med en neuropsykiatrisk funktionsnedsättning och har inletts den 1.4.2021, vilket betyder att det inte finns så mycket forskning om rehabiliteringen från tidigare. Det är viktigt både för FPA, serviceproducenterna och de unga som deltar i rehabiliteringen att tjänsten utvärderas från olika perspektiv. Teorier som ligger som grund för denna forskning var hur den professionella relationen belyses utgående från socialt arbete, socialpedagogik, lösningsfokuserat arbetssätt, terapeutiskt sätt samt psykosocialt arbete. Studien var kvalitativ till sin natur. Valet av metod föll på fokusgruppdiskussioner vilka har analyserats genom en kvalitativ innehållsanalys. Tre fokusgruppdiskussioner hölls vid tre separata tillfällen med tre socionomer, två ergoterapeuter och tre sjuksköterskor vid serviceproducenten Coronaria. Studiens resultat visar att handledarna inom Min egen väg-rehabiliteringen anser relationen vara ett av de bärande arbetsredskapen under rehabiliteringens gång. Relationen värdesattes som något positivt där den unga är i fokus. Ett resursförstärkande, klientcentrerat och lösningsfokuserat arbetssätt betonades. Av studien kan man dra slutsatsen att relationen är en av de viktigaste förutsättningarna för att rehabiliteringen skall bli god och rehabiliteringsmålsättningarna ändamålsenliga. Sammanfattningsvis kan det konstateras att det mest centrala var vikten av en jämlik, horisontell, interpersonell och dialogisk interaktionsrelation – rollen som den ungas "rinnalla kulkija", den som går vid sidan av den unga. Viktigt var även att ha positiv tid tillsammans, ett positivt förhållningssätt och en regelbundenhet i träffarna. Relationen ansågs vara en grundförutsättning för att kunna ställa upp rehabiliteringsmålsättningar och därmed även en förutsättning för att kunna stödja den unga att uppnå sina målsättningar. Min egen väg-handledare kan ha nytta av insikterna från denna avhandling som grund för framtida rehabiliteringsarbete.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten ja ohjaajien välistä suhdetta Kelan Oma väylä kuntoutuksessa. Tavoitteena oli selvittää, minkälainen merkitys nuorten ja ohjaajien välisellä suhteella on kuntoutukseen. Oma väylä on neuropsykiatrisesta vajaatoiminnasta kärsiville 16–29-vuotiaille nuorille suunnattu kuntoutus, joka on käynnistetty 1.4.2021 ja josta ei ole aikaisemmin tehty paljon tutkimusta. Tämän takia on merkittävää sekä Kelalle, palveluntuottajille että kuntoutukseen osallistuville nuorille, että kuntoutuksessa tuotettua palvelua arvioidaan eri osapuolten näkökulmista. Tämä tutkimus perustuu teorioihin ammatillisen suhteen korostamisesta sosiaalityössä, sosiaalipedagogiasta, ratkaisukeskeisestä työtavasta sekä terapeuttisesta- ja psykososiaalisesta tavasta. Tutkimus suoritettiin laadullisen tutkimusmenetelmän perusteella. Tutkimuksessa keskityttiin fokusryhmäkeskusteluihin, jotka analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin avulla. Palveluntuottajalla Coronarialla käytiin kolme erillistä fokusryhmäkeskustelua kolmen sosionomin, kahden toimintaterapeutin ja kolmen sairaanhoitajan kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Oma väylä-kuntoutuksen ohjaajat pitävät ohjaajan ja nuoren välistä suhdetta kantavana työvälineenä kuntoutuksen aikana. Suhdetta arvostettiin positiivisena asiana, jossa nuori on huomion keskipisteessä. Resursseja lisäävää, asiakaslähtöistä ja ratkaisukeskeistä työskentelytapaa korostettiin. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että suhde on yksi tärkeimmistä edellytyksistä sekä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiselle että nuorten tukemiselle. Yhteenvetona voidaan todeta, että keskeisintä tutkimuksessa oli tasa-arvoisen, horisontaalisen, ihmisten välisen ja dialogisen vuorovaikutussuhteen tärkeys - rooli nuoren rinnalla kulkijana. Tärkeää oli myös positiivinen yhdessäolo, positiivinen asenne ja tapaamisten säännöllisyys. Suhdetta pidettiin perusedellytyksenä kuntoutustavoitteiden saavuttamiselle ja siten myös edellytyksenä nuoren tukemiselle tämän tavoitteidensa saavuttamisessa. Oma väylä-ohjaajat voivat hyötyä tämän tutkielman oivalluksista perustana omassa kuntoutustyössänsä.