Erityisen tuen tarpeessa olevan ikääntyneen tunnistaminen sosiaalipalveluissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan ikääntyneen erityisen tuen tarpeen tunnistamista sosiaalipalveluissa palveluohjaajien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää palveluohjaajien kokemuksia erityisen tuen tarpeen tilanteiden tunnistamisesta työssään. Vanhuspalvelulaki (980/2012) velvoittaa RAI-välineistön käyttöä hyvinvointialueilla ikääntyneen henkilön palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arvioinnissa. Tämän vuoksi myös kokemukset RAI-välineestä erityisen tuen tarpeen tunnistamisessa ovat tutkielmassa huomion kohteena. Tutkimuskysymyksiin vastaamalla on tavoitteena tuottaa tietoa erityisen tuen tarpeen tunnistamisesta palveluohjaajan työssä. Tutkielmassa lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Taustateoriana on Lauri Rauhalan kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka mukaan sosiaalityöllä vaikutetaan ihmiseen suurimmaksi osaksi situaation kautta. Tämä tutkielma kiinnittyy gerontologiseen sosiaalityöhön, jonka tavoitteena on ikääntyneiden hyvinvoinnin, toimintakyvyn, autonomian ja osallisuuden tukeminen tilanteissa, joissa ikääntyneen elämäntilanne on vaikeutunut.

Tutkielma on laadullinen ryhmähaastattelututkimus, jossa aineisto on analysoitu fenomenologis-hermeneuttisella analyysilla. Tutkielman analyysissa ilmeni, että erityisen tuen tarpeen riskitekijöistä taloudelliset ongelmat, asumishygieniaan liittyvät ongelmat ja päihdeongelmat koettiin selkeimmin tunnistettaviksi riskitekijöiksi. Haastatteluihin osallistuneet palveluohjaajat kokivat erityisen tuen tarpeen tunnistamisen työssään haastavaksi ja tulkinnan vaikeaksi. Asiakkaan kieltäytyminen tarjotuista palveluista nähtiin erityisen haasteellisena. Palveluista kieltäytyvät asiakkaat koettiin aina uudestaan asiakasohjaukseen palaavaksi asiakasryhmäksi. Tilanteessa koettiin haastavana tasapainoilu itsemääräämisoikeuden ja asiakkaan auttamisen välissä. Tutkielman johtopäätös on, että palveluohjaajat ovat asiakasohjauksessa avainasemassa ikääntyneen erityisen tuen tarpeessa olevan asiakkaan tunnistamisessa, jolloin kaikilla palveluohjaajilla tulee olla mahdollisimman selkeä käsitys siitä, milloin on kyseessä erityistä tukea tarvitseva asiakas. Haavoittuvassa asemassa olevien ikääntyneiden asiakkaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta ikääntyneet saavat tarvitsemansa palvelut ja avun vaikeaan elämäntilanteeseensa oikea-aikaisesti.