Erityistä tukea tarvitseva asiakas sosiaalihuollossa : kategoria-analyysi erityisen tuen käsitteestä sosiaalihuoltolain valmisteluasiakirjoissa

Abstract

Tutkimus tarkastelee erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan käsitettä 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain valmisteluasiakirjoissa. Tutkimustehtävänä on kuvata, millaisia oletuksia ja normeja sosiaalihuollon asiakkaisiin ja toimijoihin lainvalmistelussa liitetään erityisen tuen kontekstissa. Keskeinen kysymys on, miten asiakkaan vastuuta ja aktiivisuutta korostavassa palvelujärjestelmässä hahmotetaan sellaisten henkilöiden erityisen tuen tarve, joiden aikuisina oletetaan olevan omissa asioissaan vastuullisia ja aktiivisia toimijoita. Tutkimusta taustoittaa yksilön vastuuta korostava sosiaalipolitiikka, asiakkaan oikeudet sekä avun antamisen reunaehdot. Aineiston analyysissä sovelletaan kategoria-analyysiä, jonka myötä tutkimuksen tieteenfilosofinen viitekehys kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysin perusteella erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan kategoria rakentuu suhteessa aktiivisen asiakkaan ideaaliin. Erityisen tuen tarpeen nähdään syntyvän yksilön vaikeudesta vastata toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin. Erityinen tuki näyttäytyy sekä mahdollistavana että rajaavana kategoriana, johon liittyy kontrollin mahdollisuus. Tunnistautuminen erityistä tukea tarvitsevaksi toisaalta vapauttaa asiakkaan aktiivisuuden vaateesta, toisaalta mahdollistaa liittymisen aktiivisen ihanneasiakkuuden kategoriaan. Sosiaalihuollolle erityisen tuen kategoria rakentaa velvoitetta palvelujärjestelmän aktivoimiseen asiakkaan asiassa. Sosiaalihuoltoon liitetään sekä järjestelmä- että työntekijätasolla asiakkaan oikeuksien turvaamisen, johon sisältyy velvollisuus puuttua palvelujärjestelmän epäkohtiin. Erityisiksi kategorioiksi sosiaalihuollon sisällä muodostuvat omatyöntekijän ja sosiaalityöntekijän kategoriat. Niihin liitetään kategoriasidonnaisina toimintoina tuen antaminen, asiakkaan omien tavoitteiden ja voimavarojen huomioiminen sekä asiakkaan oikeuksien turvaaminen. Erityisesti korostuu sosiaalityöntekijän merkitys erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan omatyöntekijänä ja oikeuksien turvaajana sekä hänen palveluistaan päättävänä viranomaisena.