Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ohjauksellisin keinoin ammatillisessa koulutuksessa sekä nuorisotyössä

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelen tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämistä ammatillisen koulutuksen opettajien sekä nuorisotyöntekijöiden näkökulmasta. Keskityn tarkastelemaan, tunnistavatko haastateltavat sukupuolenmukaista koulutuksellista segregaatiota. Miltä tasa-arvoisuutta edistävä työote näyttää nyt ja erityisaikana sekä sitä, miten ammatillisen koulutuksen sekä nuorisotyön ympäristöt ovat reagoineet tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskeviin lakeihin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii laadullinen fenomenografinen lähestymistapa. Aineisto tutkimukseen kerättiin Potentiaalihankkeen kautta kevään 2020 ja syksyn 2020 välillä puolisturkturoitua teemahaastattelua käyttäen. Tämän tutkimuksen aineistoksi valikoitui kahdeksan haastattelua, joista viiden vastaajat työskentelivät ammatillisissa oppilaitoksissa ja kolme nuorisotyön tehtävissä. Analysoin tutkimuksen aineiston käyttäen apuna sisällön analyysia. Tutkimuksen tuloksista selviää tasa-arvoisen työotteen olevan läsnä jokaisen haastatellun työssä. Segregaation haastateltavat ottivat huomioon vaihtelevasti. Haastateltujen tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta tukeva työote on tutkimukseni mukaan pitkälti kiinni haastatellun omasta panoksesta ja kiinnostuneisuudesta. Työnantajat eivät näytä noudattavan laissa säädettyä velvollisuutta luoda tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa yhdessä henkilökunnan kanssa. Erityisaikana verkkoon siirretty koulujen ja nuorisotyön toiminta toisaalta edisti tasa-arvoa vieden sosiaalisen fyysisen paineen pois. Toiminnan vaihteleva saavutettavuus ja erityistuen puute kuitenkin heikensivät tasa-arvon toteutumista.