Parental involvement in education in rural Pakistan : children’s, parents’, and teachers’ perspectives

Abstract

While a plethora of research has been conducted on parental involvement in children’s education in developed countries, corresponding research in the developing world is scarce. Parental involvement in education refers to parents’ support and commitment to their children’s education (Epstein, 2018; Wilder, 2014). This doctoral research investigated the viewpoints of children, parents, and teachers on parental involvement in rural Pakistan. The use of a qualitative, multi-informant approach in three interrelated sub-studies yielded a multifaceted understanding of parental involvement in a rural collectivistic culture. Study I examined children’s perceptions of their parents’ role in their education, Study II explored financially and academically disadvantaged rural parents’ narratives of involvement, and Study III investigated the views on parental involvement of teachers in rural state schools. Three types of interviews were conducted, focus groups (40 children), thematic interviews (10 teachers), and narrative interviews (12 parents) and the data were analyzed using thematic and narrative analysis. The findings showed that children, parents, and teachers recognized the value of parental involvement in their children’s education while also acknowledging several barriers to involvement. The informants’ accounts revealed that rural families’ vulnerable socioeconomic situation and adherence to local practices (e.g., early marriages, gender segregation and child labor) often constrained their involvement or it was interpreted as interference. A novel observation was the role played by the extended family in amplifying parental participation in children’s education in a rural collectivistic culture. This factor has not been reported in studies conducted in the developed world or in individualistic cultures. In addition, parents’ and teachers’ accounts were sometimes conflicting; each finding fault with the other, resulting in a gulf between them that could negatively affect children’s education. All three stakeholders (children, parents, and teachers) perceived parental involvement and responsibilities of parents and teachers differently. Overall, the findings broaden understanding of “parental involvement” by presenting and highlighting diverse, often context-related challenges to involvement and the importance of the extended family in supporting parents unable to help children in their learning. To improve the situation, better teacher training, parents’ better understanding of their responsibilities, assistance for low-income families, and more suitable and equitable ways of involving parents in their children’s education are recommended.

Vanhempien osallistumisen merkityksestä lasten koulutukselle ja heidän yhteistyöstään koulun kanssa on tehty runsaasti tutkimuksia kehittyneissä maissa, mutta kehitysmaissa näitä aiheita on tutkittu vähän. Tutkimuskirjallisuudessa käytetään usein käsitettä vanhempien osallistuminen (engl. parental involvement). Tällä käsitteellä tarkoitetaan vanhempien tarjoamaan tukea ja sitoutumista lastensa koulutukseen (Epstein, 2018; Wilder, 2014). Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin lasten, vanhempien ja opettajien käsityksiä vanhempien osallistumisen merkityksestä lasten koulutukselle ja heidän yhteistyöstään koulun kanssa Pakistanin maaseudulla. Laadullisen, moninäkökulmaisen lähestymistavan käyttö kolmessa toisiinsa liittyvissä osatutkimuksessa tuotti monipuolista ymmärrystä vanhempien osallistumisesta maaseudun kollektiivisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa I tarkasteltiin lasten käsityksiä vanhempien roolista heidän koulutuksessaan, tutkimuksessa II tutkittiin taloudellisesti ja koulutuksellisesti heikossa asemassa olevien maaseutuväestön vanhempien kertomuksia osallistumisesta, ja tutkimuksessa III selvitettiin maaseudulla toimivien, valtion koulujen opettajien näkemyksiä vanhempien osallistumisesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmenlaisilla haastatteluilla: fokusryhmähaastatteluilla (40 lasta), teemahaastatteluilla (10 opettajaa) ja narratiivisilla haastatteluilla (12 vanhempaa). Aineisto analysoitiin käyttämällä temaattista ja narratiivista analyysia. Tulokset osoittivat, että lapset, vanhemmat ja opettajat näkivät vanhempien osallistumisen tärkeyden, mutta samalla he nostivat esiin useita osallistumisen esteitä. Informanttien kertomuksista kävi ilmi, että maaseutuperheiden haavoittuva sosioekonominen asema ja paikallisen kulttuurin sanelemien käytäntöjen noudattaminen (esim. varhaiset avioliitot, sukupuolten erottelu ja lapsityövoiman käyttö) rajoittivat usein vanhempien osallistumista tai aiheuttivat tilanteen, jossa vanhempien osallistuminen näyttäytyy häiritsevänä. Uusi havainto oli se, että kollektiivisessa kulttuurissa laajennetulla perheellä oli tärkeä rooli lasten koulunkäynnin tukemisessa. Tätä seikkaa ei ole huomioitu kehittyneissä maissa tai individualistisissa kulttuureissa tehdyissä tutkimuksissa. Lisäksi vanhempien ja opettajien kertomukset olivat toisinaan ristiriitaisia; kumpikin löysi vikoja toisistaan, mikä loi heidän välilleen ymmärtämättömyyden kuilun. Tämä kuilu puolestaan saattoi vaikuttaa kielteisesti lasten koulutukseen. Lapset, vanhemmat ja opettajat näkivät vanhempien osallistumisen ja opettajien ja vanhempien vastuut eri tavoin. Kaiken kaikkiaan tulokset laajentavat käsitystä vanhempien osallistumisesta esittämällä ja korostamalla erilaisia, usein kontekstisidonnaisia haasteita osallistumiselle. Lisäksi tulokset nostavat esille laajennetun perheen merkityksen sellaisten vanhempien tukemisessa, jotka eivät itse pysty tukemaan lasten oppimista. Tilannetta voisivat parantaa parempi opettajankoulutus, vanhempien parempi ymmärrys heidän velvollisuuksistaan, tuki pienituloisille perheille sekä sopivampien ja tasa-arvoisempien vanhempien mukaan ottamisen tapojen kehittäminen.