Yksinäisyys ja tunneilmapiiri Tove Janssonin kuvituksissa kirjaan Muumipappa ja meri

Abstract

Maisteritutkielmassa tarkastellaan Tove Janssonin romaania Muumipappa ja meri (1965) yksinäisyyden ja tunneilmaisun näkökulmasta. Yksinäisyys näyttäytyy tutkielmassa vuorovaikutuksellisena prosessina, kokemuksena ja tunteena. Tutkielman tavoitteena on tarkastella visuaalisen kerronnan menetelmiä, joilla Tove Jansson ilmaisee yksinäisyyden kokemuksia. Tutkimusaineisto koostuu Tove Janssonin alkuperäisteoksista sisältäen julkaistuja kuvituksia, julkaisemattomia kuva-aiheita ja luonnoksia. Aineiston luonne mahdollistaa vertailevan visuaalisen analyysin Janssonin eri kuvitusversioiden välillä. Samalla se johdattaa Janssonin kuvitustyön prosessin tarkasteluun.

Tutkielmassa hyödynnetään kuvakirjatutkimuksen metodologiaa, mikä tarkoittaa verbaalisen kerronnan tärkeyttä osana visuaalista analyysiä. Kuvitusten tunneilmaisua tarkastellaan sommitelmallisten menetelmien sekä kuvan tilallisten keinojen, kuten etäisyyksien ja perspektiivin kautta. Myös hahmojen asennot, katseiden suunnat ja kuvien rajaus johdattavat kuvan tunneilmaisun tulkintaan. Nämä kuvanlukutavat tukevat myös fokalisaation eli näkökulman havainnointia kuvassa. Narratologiasta juontuvan fokalisaation merkitys näkyy tutkielmassa kuvan ja sanan vuorovaikutuksen ja koetun yksinäisyyden tarkastelussa.

Tunneilmapiiri ymmärretään tutkielmassa muuttuvana tunnelmana, joka kehittyy henkilöhahmojen tunteiden, kommunikoinnin ja ympäristön synnyttämien merkitysten myötä. Näitä merkityksiä havainnoidaan tutkielmassa affektien muodossa sekä Janssonin tekstistä että kuvituksista. Affektien havainnoinnin tavoitteena on luoda käsitystä saaren ja hahmojen välisistä merkityssuhteista, jotka kytkeytyvät myös heidän yksinäisyyden kokemuksiinsa. Tutkielmassa nojataan näkemykseen, jossa affektiivisuus muodostuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Tämän kautta affektiivisuus ymmärretään osaksi tarinan tunneilmapiirin muotoutumista. Tutkielmassa yksinäisyyttä tarkastellaan myös orientaation ja omaelämäkerrallisen materiaalisuuden näkökulmasta. Ne johdattavat yksinäisyyteen ajautumisen mutta ennen kaikkea yksinäisyyden seurausten tarkasteluun Tove Janssonin tekstin ja kuvitusten kautta.

Jansson hyödyntää tehokkaasti kuvan vahvuuksia eli tilallisuutta ja perspektiiviä. Hahmojen kehojen asennoilla hän ilmaisee kohtausta laajemmin heidän karaktääriään ja tunnetilaansa tarinassa. Myös miljöö saa kuvituksissa merkityksen hahmojen sisäisen kokemusmaailman välittämisessä. Janssonin kerronnassa affektiivisuus rakentaa tarinan tunneilmapiiriä sekä visuaalisessa että verbaalisessa kerronnassa.