Fyysisen suorituskyvyn ja ulkona liikkumiskyvyn yhteydet ulkona liikkumisen autonomiaan iäkkäillä ihmisillä

Abstract

Ulkona liikkumisen autonomia tarkoittaa yksilön kokemaa mahdollisuutta vaikuttaa oman kotinsa ulkopuolisiin aktiviteetteihin osallistumiseen. Se kuvaa yksilön osallistumisen toiveiden ja siihen koettujen mahdollisuuksien kohtaamista. Ikääntyessä kehon vanheneminen, lisääntyvät sairaudet ja usein vähentyvä fyysinen rasitus heikentävät fyysistä suorituskykyä, mikä voi heikentää kykyä liikkua ulkona. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin fyysisen suorituskyvyn sekä ulkona liikkumiskyvyn yhteyksiä ulkona liikkumisen autonomiaan ja sen ajalliseen muutokseen 2–3 vuoden aikana iäkkäillä 72–84-vuotiailla ihmisillä.

Tutkittavat (n=625) olivat Helsingissä sairaalassa vuosina 1934–1944 syntyneitä seurantakohortin jäseniä, jotka olivat osallistuneet kliiniseen tutkimukseen vuonna 2017 tai 2018 sekä vastanneet vuonna 2020 postikyselyyn. Ulkona liikkumisen autonomiaa mitattiin molemmissa mittauspisteissä Impact on Participation and Autonomy-kyselyllä ja sitä tarkasteltiin kaksiluokkaisena: erittäin hyvä ja rajoittuneempi autonomia. Fyysistä suorituskykyä mitattiin ensimmäisessä mittauspisteessä lyhyellä fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB) sekä käden puristusvoimana, ja ulkona liikkumiskykyä RAND-36-kyselyn osalla itsearvioituina rajoitteina 500 metrin kävelemisessä, yhden kerrosvälin portaiden nousussa ja kohtuullisissa ruumiillisissa rasitteissa. Autonomian ja suoritus- ja liikkumiskyvyn välisiä yhteyksiä tarkasteltiin kullekin suoritus- ja liikkumiskyvyn muuttujalle erikseen sovitetulla yleistetyillä estimointiyhtälöillä (GEE) estimoidulla binäärisellä logistisella regressiomallilla. Puristusvoimaa tarkasteltiin sukupuolittain ja mallissa vakioitiin koettu terveys, masennusoireet sekä yksinäisyys. SPPB-testistön ja ulkona liikkumiskyvyn malleissa vakioitiin lisäksi ikä, sukupuoli ja nettotulot.

Paremmaksi ulkona liikkumiskykynsä arvioineilla oli suurempi todennäköisyys kokea samanaikaisesti erittäin hyvää ulkona liikkumisen autonomiaa, mutta ulkona liikkumiskyky ei ennustanut yksiselitteisesti myöhempää autonomiaa. Ulkona liikkumiskykynsä rajoittuneeksi arvioineilla erittäin hyvän autonomian todennäköisyys suurentui ja rajoittumattomaksi arvioineilla pienentyi ajassa (ulkona liikkumiskyky x aika II-kerroin ristitulosuhteelle (OR)=0,54, 95 %:n luottamusväli [0,26, 1,09]), mutta muutos ei ollut tilastollisesti aivan merkitsevä. Erittäin hyvän ulkona liikkumisen autonomian todennäköisyyksissä ja niiden ajallisessa muutoksessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja niiden välillä, joilla oli erilainen puristusvoima tai eri pisteet SPPB-testistöstä. SPPB-testistössä paremmin suoriutuminen ennusti kuitenkin melko todennäköisesti heikommin suoriutuneita suurempaa erittäin hyvän autonomian todennäköisyyttä seurantamittauksessa (OR=1,15, 95 %:n luottamusväli [0,98, 1,35]).

Tarkastelluilla tutkittavilla oli pääosin hyvä fyysinen suorituskyky ja ulkona liikkumiskyky, jotka olivat korkeintaan heikosti erittäin hyvän ulkona liikkumisen autonomian todennäköisyyttä erottelevia tekijöitä. Fyysisen suorituskyvyn ja ulkona liikkumiskyvyn yhteyksiä ulkona liikkumisen autonomiaan tulisi tutkia suoritus- ja liikkumiskyvyltään moninaisemmissa väestöissä. Liikkumiskyvyltään erilaisten ihmisten kodin ulkopuolella liikkumisen mahdollisuuksiin olisi kiinnitettävä huomiota.

Autonomy outdoors is defined as perceived possibilities to participate in out-of-home activities according to one’s preferences. Deterioration in physical performance is related to aging and may lead to a decline in the ability to move outdoors. The purpose of this master’s thesis was to study the associations of physical performance and ability to move outdoors with autonomy outdoors and its change over 2-or 3-year follow-up among older adults aged 72 to 84 years.

The study subjects consisted of 625 cohort members who were born in a hospital in Helsinki between 1934-1944 and took part in clinical visit in 2017 or 2018 and postal survey in 2020. Autonomy outdoors was assessed at both measurement points using the Impact on Participation and Autonomy questionnaire and dichotomized as very good and more restricted autonomy. Physical performance was measured at the first measurement point using the Short Physical Performance Battery (SPPB) and handgrip strength, and ability to move outdoors as self-assessed using the RAND-36-survey’s items of limitations in walking 500 meters, climbing one flight of stairs, and participating in moderate activities. Separate binary logistic GEE models for each performance-variable were used to analyze the associations between these and autonomy outdoors. Grip strength was examined by sex and the model was adjusted for perceived health, depressive symptoms, and feelings of loneliness. The SPPB- and ability to move outdoors-models were, in addition, adjusted for age, sex, and net income.

Participants having better ability to move outdoors had higher odds of very good autonomy in cross-sectional analysis, but ability to move outdoors did not systematically predict autonomy at follow-up. The odds of very good autonomy increased among participants with mobility limitation over time and decreased among participants that did not have mobility limitation (ability to move outdoors x time II-coefficient=0.54, 95% confidence interval [0.26, 1.09]), but the change was not statistically significant. The odds of very good autonomy or their change over follow-up did not differ statistically significantly according to grip strength or SPPB-result. However, higher SPPB-points were a possible predictor of higher odds of very good autonomy at follow-up (odds ratio (OR)=1.15, 95% confidence interval [0.98, 1.35]).

The study participants had mainly good physical performance and ability to move outdoors that at most weakly differentiated possibilities to perceive very good autonomy outdoors. The associations between physical performance, ability to move outdoors and outdoor autonomy should be further studied in populations having more variation in physical performance and ability to move outdoors. Attention should be drawn into the possibilities to participate out-of-home activities regardless of one’s abilities to move.