Iäkkäiden ihmisten koettu terveys ja ulkona liikkumisen autonomian muutos

Abstract

TIIVISTELMÄ

Vuoristo, K-M. 2017. Iäkkäiden ihmisten koettu terveys ja ulkona liikkumisen autonomian muutos. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 39s.

Mikäli ikääntyneet ihmiset pystyvät hoitamaan omia asioitaan ja elää haluamallaan tavalla, he ovat autonomisia. Autonomia voi toteutua siten, että iäkkäät ihmiset voivat päättää omista asioistaan sekä toimia aktiivisesti päätöstensä mukaan. Ulkona liikkumisen autonomia tarkoittaa sitä, että iäkkäät henkilöt voivat liikkua kodin ulkopuolella sillä tavoin kuin haluavat. Koet-tua terveyttä pidetään luotettavana terveydentilan kuvaajana ja sillä voidaan ennustaa terveyspalveluiden käyttöä ja kuolleisuutta. Ikääntyneen ihmisen kokemukseen terveydestään vaikuttaa muun muassa kliininen terveydentila sekä toimintakyky.

Tämän pro gradu-tutkielma on osa Life-Space in old age-tutkimusta. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän ja Muuramen alueilla ja siihen osallistui 848 kotona asuvaa 75-90- vuotiasta henkilöä. Kahden vuoden seuranta-ajan jälkeen tutkimuksessa oli mukana 748 henkilöä. Tutkielman tilastollisina menetelminä käytettiin frekvenssijakaumien tarkastelua, ristiintaulukointia ja χ2-testiä. Koetun terveyden eri ryhmien välisiä keskiarvoja ulkona liikkumisen autonomian suhteen vertailtiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja toistomittausten varianssianalyysillä. Ulkona liikkumisen autonomiaa vakioitiin myös taustamuuttujilla, eli sukupuolella, iällä, asumismuodolla, sairauksien lukumäärällä, kyvyllä kävellä 0.5km ja koulutusvuosien määrällä.

Tutkimuksena alkaessa vastaajista 35.8% koki terveytensä olevan hyvä, 54.3% keskinkertainen ja 9.9% huono. Koettu terveys oli vahvasti yhteydessä ulkona liikkumisen autonomiaan (p <0.001). Osa koetun terveyden ja ulkona liikkumisen autonomian yhteydestä selittyi sillä, että terveytensä hyväksi kokevat henkilöt olivat nuorempia, heillä oli vähemmän sairauksia ja parempi kävelykyky kuin henkilöillä, jotka kokivat terveytensä huonoksi tutkimuksen alkaessa. He säilyivät samanlaisina kahden vuoden seurannan aikana, koska ulkona liikkumisen autonomia heikkeni yhtä nopeasti kaikissa koetun terveyden luokissa. Vakiointi ei muuttanut ulkona liikkumisen autonomian yhteyttä koettuun terveyteen lähtötilanteessa (p <0.001), eikä kahden vuoden seuranta-aikana (p <0.001). Terveytensä huonoksi kokevien ulkona liikkumisen autonomian rajoittuminen selittyi osittain heidän korkeamman ikänsä ja heikentyneen kävelykykynsä perusteella. Ulkona liikkumisen autonomia vähenee iän myötä, mutta sen määrä vaihte-lee sen mukaan, millaiseksi ikääntynyt ihminen kokee terveytensä. Ulkona liikkumisen autonomian heikentymistä voidaan siis pitää ikääntymiseen liittyvänä ilmiönä, johon oleellisesti vaikuttaa ikääntyneiden henkilöiden kokemus terveydentilasta.

ABSTRACT

Vuoristo, K-M. 2017. The self-rated health of the older people and the change in autonomy of moving outdoors. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Gerontology and public health, Master´s thesis, 39 pp.

If the older people have the ability to care of themselves and to live as they wish to live, the people feel autonomy. Autonomy can is so that the older people can themselves decide what they want to do and work actively according to their decicions. Autonomy of moving outdoors means that the older people can move outside their home in a way that they want. Self-rated health is considered a reliable measure of health status and it can predict the use of health services and mortality. How the older people rates their health is influenced among other things by their clinical health and functional ability.

This master´s thesis is a part of Life-Space in old age-research. The research was conducted in the Jyväskylä and Muurame region. At the baseline 848 home-dwelling people aged 75-90 years participated in the study. After a two-year follow-up the study had 748 participants. The data were analysed in the thesis using frequency distributions, cross-tabulations and χ2-test. The means of autonomy of moving outdoors in groups of self-rated health were compared with one-way anova and repeated measures anova. The autonomy to move outdoors was adjusted also with coveriates, gender, age, type of dwelling, number of chronic conditions, the ability to walk 0.5. km and the years of education.

At baseline, 35.8 % of the participants rated their health to be good, 54.3 % as fair and 9.9. % as poor. Self-rated health had a strong correlation to the autonomy of moving outdoors (p < 0.001). A part of correlation between self-rated health and autonomy of moving outdoors explained that the people who rated their health as good were younger, had less chronic conditions and better ability to walk than people who felt their health as poor at the baseline. They remained the same for the two year follow-up, because the autonomy of moving outdoors declined as fast in every self-rated health group. The adjustment did not change the correlation of autonomy of moving outdoors to the self-rated health at the baseline (p < 0.001) or after the two years follow-up (p <0.001). The outdoor moving restrictions of the people who rated their health as poor were partly explained by their higher age and impaired ability to walk. The autonomy of moving outdoors decreases with increasing age but it´s level variates along how the aged people rates their health. Therefore, it can be assumed that the decrease in the autonomy of moving outdoors correlates with poor self-rated health.