Rehtoreiden kokemuksia opettajien työhyvinvointiin vaikuttamisesta

Abstract

Mediassa on viime aikoina uutisoitu paljon opettajien työssä jaksamisesta. Opettajien uupuminen, sekä työn kuormittavuus ovat johtaneet heikentyvään työhyvinvointiin. Loppuun palaminen ja heikko työhyvinvointi näyttäytyvät äärimmillään työstä pois hakeutumisena. Rehtoreilta vaaditaan keinoja ylläpitää työhyvinvointia, sekä herkkyyttä tunnistaa työssä uupumuksen merkkejä. Lerkkanen ym. (2020) kuvaavat tutkimuksessaan, mitä enemmän opettajat kokivat työuupumusta, sitä heikommaksi he arvioivat myös koulun johtajuuden ja opettajien välisen yhteistyön koulussaan. Katseen suuntaaminen tekijöihin, joilla pyritään tukemaan työyhteisössä yksilöiden työhyvinvointia on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin. Hyvinvointi on yksilön subjektiivinen kokemus. Se koostuu psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnin osa-alueesta (Juuti & Vuorela, 2015, s. 251). Työhyvinvoinnissa puhutaan tavallisesti uupumuksen ja innon tasapainottelusta. Yksilöillä on kuitenkin aina vastuu omasta työhyvinvoinnistaan (Aro ym., 2018, s. 70) ja toimivalla johtajuudella voidaan vaikuttaa työntekijöiden kokemaan työhyvinvointiin. Rehtoreiden tarjoaman tuen tulisi aktivoida yksilöitä huolehtimaan omasta jaksamisesta, sekä tunnistamaan tilanteita, joissa hyvinvointi horjuu. Johtamisen alkulähtökohta on toiminnan suuntaaminen tavoitteisiin (Viitala & Jylhä, 2019, s. 13). Tällöin johtajan tehtävä on huolehtia toiminnan suuntaamisesta kohti yhdessä organisaatiolle rakennettuja päämääriä. Birkinshawn (2010) kuvaa johtajuuden olevan ihmisten yhteensaattamista. Northouse (2007) täsmentää johtajuuden kuvausta ja esittelee sen vaikutusprosessina, jossa työskennellään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistä näissä johtajuuden näköaloissa on johtamisen näyttäytyminen toiminnan ohjaajana. Tässä tutkimuksessa olemme kiinnostuneita erityisesti siitä, miten tätä toimintaa toteutetaan työhyvinvointia tukien. Työhyvinvoinnin kannalta tärkeä toimija on rehtori. Hän motivoi ja tukee työntekijöitä päivittäisessä arjessa. Lerkkanen ym. (2020) kuvaa opettajien kaipaavan kokonaisvaltaisempaa yhteistyötä opettajien ja esihenkilöiden välillä. Rehtorit toimivat avainasemassa rakentamassa tätä yhteistyötä. Juuti ja Vuorela (2015) kuvaavat hyvinvoivan työyhteisön lisäävän tuloksellisuutta. Mitä hyvinvoivempi henkilöstö on, sitä paremmin he toteuttavat työtään. Muuntuva yhteiskunta haastaa toimivan työyhteisön rakentamista. Opetussuunnitelma, sekä koulun toimintamallit ovat jatkuvassa kehityksessä ja vaativat näin mukautumiskykyä koulun henkilökunnalta. Edellä mainittujen tutkimustulosten vuoksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan rehtoreiden kokemuksia mahdollisuuksistaan tukea työhyvinvointia sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueella. Sosiaalisella viitataan tässä tutkimuksessa työyhteisöön liittyviin tekijöihin ja psyykkisellä työhön liittyvään kuormitukseen. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia rehtoreiden kokemuksia opettajien työhyvinvointiin vaikuttamisesta. Tutkimuksessa tutkitaan rehtoreiden kokemuksia tehokkaimmista työhyvinvointia tukevista keinoista, työhyvinvoinnin haasteista, sekä työhyvinvoinnin tulevaisuudesta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tarkastelee johtajuutta, työhyvinvointia ja työyhteisöä. Aihepiireinä ovat johtajuus, sekä työhyvinvointi ja sen osa-alueet. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös vuorovaikutusta.