Diskurssianalyysi välittömästä vaarasta ja perheväkivallasta kiireellisen sijoituksen arviossa

Abstract

Lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön on tunnustettu kansainvälisesti sopimuksissa ja kansallisella tasolla lainsäädännössä. Suomalaisessa lainsäädännössä lapsen viimesijaisin turvaamiskeino on kiireellinen sijoitus. Tällöin lapsen hyvinvoinnin arvioidaan olevan välittömässä vaarassa ja hänen turvallisuuttaan ei voida turvata kodin olosuhteissa. Tässä tutkielmassa välitöntä vaaraa tarkastellaan perheväkivallan tuomien riskitekijöiden näkökulmasta. Perheväkivalta on monikerroksinen ilmiö, johon on kiinnitetty huomiota kansainvälisesti tutkimuksellisella, poliittisella ja rakenteellisella tasolla. Tutkimustieto osoittaa, että väkivallalla on merkittäviä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja se esiintyy usein lapsen elämässä kehämäisenä sekä ylisukupolvisena ongelmana. Tutkielmassa pyritään saamaan ymmärrystä, millaisia merkityksiä välitöntä vaaraa arvioivat työntekijät rakentavat perheväkivaltaan, välittömän vaaran arvioimiseen sekä kiireelliseen sijoitukseen liittyen ja miten he näitä merkityksiä rakentavat. Aineisto on kerätty haastattelemalla 7 perhepalveluiden ja lastensuojelun avohuollon työntekijää. Tutkielma on teoreettismetodologinen ja se hyödyntää diskurssianalyysia. Tutkielma nojaa sosiaalisen konstruktionismin ymmärrykseen. Tuloksissa kuvataan diskursseja, joita aineistosta on nostettu esiin. Lopuksi tuloksista on muodostettu johtopäätöksiä, tarkastelemalla diskurssien välisien suhteiden muodostamia kokonaisuuksia välittömän vaaran arvioinnin ja perheväkivallan näkökulmasta. Tuloksia tarkastellaan suhteessa kansainväliseen ja kansalliseen aiempaan tutkimustietoon sekä suomalaiseen kiireellisen sijoituksen arviointikäytänteisiin. Tulokset kuvastavat, että perheväkivaltailmiön ja arviointikäytänteiden välillä on yhteensopimattomuuksia. Työntekijät rakentavat arviointia lasten tarpeiden ja oikeuksien kautta sekä korostavat kiireellisen sijoituksen viimesijaisuutta. Välittömän vaaran arvioiminen tarvitsee perheväkivaltailmiön ja arviointiprosessin ymmärtämistä sekä riittävät resurssit. Vuorovaikutus kuvastuu merkityksellisenä resurssina arvioinnille ja päätöksenteolle. Faktuaalisen ja intuitiivisen arvioinnin välinen suhde sekä tarvittavien resurssien merkitys arvioinnille tarvitsisi lisätutkimusta. Kiireellisen sijoituksen arviointianalyysi tarvitsee teoreettisen viitekehyksen muodostumista, jotta arviointia voidaan toteuttaa perusteltavasti.