Kaltoinkohdeltu lapsi sosiaalityössä : lapsilähtöisyys lastensuojelun työmenetelmissä ja lähestymistavoissa

Abstract

Tutkimukseni tarkoitus on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen ja sisältöanalyysin avulla tuoda esille lapsilähtöinen lähestymistapa lasten kanssa tehtävässä sosiaalityössä. Tavoitteenani on myös kuvata konkreettisia lapsilähtöisiä työmenetelmiä, joiden avulla työntekijä voi käydä lapsen kanssa läpi tämän tunteita ja kaltoinkohtelun kokemuksia. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista ja kahdesta väitöskirjasta. Työni teoreettinen viitekehys sisältää lapsilähtöisyyden lisäksi kiintymyssuhdeteorian ja lapsen kaltoinkohtelun. Lukuisten tutkimusten mukaan lapsen kaltoinkohtelulla on kauaskantoiset seuraukset, jotka vaikuttavat vielä pitkälti hänen aikuisikäänsä.

Lasta on lastensuojelutyössä pitkälti autettu vanhemman kautta. Lapsilähtöinen lähestymistapa korostaa lapsen edun toteutumisen lisäksi lapsen kohtaamista omana itsenään, myötätuntoisesti ja lapsentahtisesti. Myös lainsäädäntö velvoittaa kuulemaan lapsen mielipidettä. Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen on lastensuojelutyössä ensiarvoisen tärkeää. Huolestuttavia ovat kuitenkin tutkimusaineistosta nousevat tulokset, joiden mukaan esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnissa lapsen kaltoinkohtelu jää enimmäkseen tunnistamatta. Tuloksissa korostuu työntekijöiden täydennyskoulutuksen tarve lasten kohtaamiseen. Lapsilähtöiseen lähestymistapaan toivottiin myös esimiesten tukea ja pienempiä asiakasmääriä. Tutkimusaineiston mukaan lapsen edun mukaista olisi ottaa luovia ja terapeuttisia menetelmiä osaksi lasten kanssa tehtävää sosiaalityötä. Kaltoinkohdeltu lapsi ei välttämättä osaa ilmaista tunteitaan pelkästään puhumalla, jolloin muunlaiset menetelmät voivat olla ainoa sopiva työskentelymuoto.