Tapahtuneesta parisuhdeväkivallasta kertominen ja syyllisyyden jakaminen parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa monipariskuntaryhmässä

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastelimme, miten tapahtuneen parisuhdeväkivallan muotoja kuvaillaan, millaisia puhetapoja väkivallasta kertomiseen liittyy, ja miten syyllisyyttä tapahtuneesta väkivallasta jaetaan parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa monipariskuntaryhmässä. Monen pariskunnan ryhmämuotoista pariterapiaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimuksemme aineisto on kerätty osana 2019–2020 toteutettua Turvallinen perhe -hanketta, jonka järjestäjänä toimi Kuopion Seudun Mielenterveysseura Hyvä Mieli RY. Aineistomme koostui kahdesta ensimmäisestä videoidusta monipariskuntaryhmän istunnosta sekä niiden litteraatioista. Väkivallan tekijät olivat aineistossa miehiä ja kokijat naisia. Monipariskuntaryhmän tuloksellisuudesta on saatu lupaavia tuloksia, joten tarkempaa tietoa terapiaprosessiin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan. Puheen tutkimuksen keinoin saatavan tiedon avulla terapian vaikutusmekanismeja voidaan ymmärtää paremmin, ja siihen liittyviä toimintatapoja voidaan kehittää. Parisuhdeväkivallan yleisyyden sekä vakavien seurauksien vuoksi on tärkeää, että parisuhdeväkivallan hoitoon löytyy tehokkaita hoitomalleja.

Tarkastelimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla sitä, miten pariskunnat kertovat tapahtuneesta väkivallasta väkivallan muotojen kuvaamisen kautta. Väkivallan tekijät kertoivat tapahtuneesta väkivallasta konkreettisemmin kuin kokijat. Selvitimme myös, millaisia puhetapoja kertomiseen liittyy. Löysimme väkivallan selittämiseen, väkivaltaongelman ajankohtaisuuteen sekä tulevaisuuteen suuntautumiseen liittyvää puhetta. Väkivallan tekijät selittivät tapahtunutta väkivaltaa, mutta kokijat eivät. Yhden pariskunnan osapuolet kokivat väkivaltaongelman ajankohtaisuuden eri tavoin. Väkivallan kokija sijoitti ongelman historiaan, tekijä taas puhui siitä ajankohtaisena asiana ollessaan tapaamisessa paikalla yksin. Tunnistimme myös, että väkivallan tekijät suuntautuivat puheessaan usein tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastelimme parisuhdeväkivaltaan liittyvää syyllisyyttä. Väkivallan tekijät ja kokijat sekä ottivat vastuuta väkivallasta että osoittivat syyllisyyttä pariskunnan toiselle osapuolelle. Vastuun ottaminen tai siirtäminen näkyi myös käytetyissä persoonapronomineissa. Nämä tulokset antavat tietoa siitä, miten tapahtuneesta väkivallasta kerrotaan ja syyllisyyttä jaetaan ryhmämuotoisen pariterapian alussa, ennen ryhmäintervention vaikutusta. Tutkimuksemme tuloksia voidaan hyödyntää parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitettuja interventioita kehitettäessä.

The aim of this Master's thesis was to examine how couples talked about the intimate partner violence that had occurred, as well as how they negotiated blame for the violence in a multi-couple group intended for the treatment of intimate partner violence. So far there has been little research on multi-couple group therapy. The data used in our research was collected as part of the Turvallinen perhe project carried out in 2019–2020, organized by the Kuopio Regional Mental Health Association, Hyvä Mieli RY. Our data consisted of the first two videotaped multi-couple group sessions and their transcripts. In our data the perpetrators of violence were men, and the survivors of violence were women. Promising results have been obtained regarding the effectiveness of the multi-couple group therapy, but more detailed information on the factors affecting the therapy process is needed. Through the research of speech in a multi-couple group setting, mechanisms affecting the therapy process can be better understood. Acquired information can aid in further development of treatment interventions for intimate partner violence. Due to the prevalence of intimate partner violence and its serious consequences, it is important to find effective treatment models that can offer help.

Using inductive content analysis, we examined how couples spoke about the violence that had occurred. We examined how the couples described the different forms of violence. The perpetrators talked about the violence in a more concrete manner than the survivors. We also found speech related to the attribution of the causes of violence. Perpetrators offered explanations for the violence, but survivors did not. In one of the couples’ speech it was also evident that they had a different view on whether violence was a current or a past problem. The survivor placed the problem in the past, while the perpetrator talked about it as a current issue only when he was in the meeting alone. We also recognized that the perpetrators often talked about the future, placing the violence in the past. In addition, we investigated blame and responsibility related to intimate partner violence. Both perpetrators and survivors took responsibility for the violence and assigned blame to their spouse. Accepting or deflecting responsibility was also reflected in the personal pronouns used. The results of this study provide information on how couples talk about violence and how blame and responsibility are assigned at the beginning of multi-couple group therapy, before the effect of the group intervention. The results of our research can be used in the development of interventions for the treatment of intimate partner violence.