Nais- ja mieskuvat parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa ryhmämuotoisessa pariterapiassa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, minkälaisia nais- ja mieskuvia parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa ryhmämuotoisessa pariterapiassa rakennettiin. Lisäksi tutkimme, miten ryhmän osallistujat ja terapeutit vastasivat rakennettuihin sukupuolikuviin. Nais- ja mieskuvia ei ole aiemmin tutkittu parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetun ryhmämuotoisen pariterapian kontekstissa. Aiheitta on kuitenkin tärkeä tutkia, sillä stereotyyppisten ja seksististen asenteiden tiedetään olevan yhteydessä parisuhdeväkivallan lisääntyneeseen yleisyyteen. Tämän tutkimuksen aineisto koostui videoiduista ja litteroiduista monipariskuntaryhmän tapaamisista. Aineistomme oli kerätty osana Kuopion Seudun Mielenterveysseuran Hyvä Mieli ry:n Turvallinen perhe -hanketta. Lähestyimme sukupuolikuvia sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä ja tutkimusmenetelmänä käytimme diskurssianalyysia. Havaitsimme aineistosta kuusi naisista ja kuusi miehistä rakennettua sukupuolikuvaa sekä kolme toisiinsa kytkeytynyttä nais- ja mieskuvaa. Toisiinsa kytkeytyneissä sukupuolikuvissa nais- ja mieskuvia tuotettiin vertailemalla niitä keskenään samassa otteessa, jolloin oli tarkoituksenmukaista tarkastella niitä samanaikaisesti. Miehet rakensivat sukupuolikuvia kokonaisuudessaan naisia enemmän, kun taas naiset rakensivat toisiinsa kytkeytyneitä nais- ja mieskuvia miehiä enemmän. Miesten rakentamat naiskuvat olivat sävyltään kielteisempiä, kun taas naisten rakentamien mieskuvien havaittiin olevan neutraalimpia. Naiskuvat liittyivät ihmissuhteisiin, tunteisiin sekä vuorovaikutustapoihin, joita perinteisesti liitetään feminiinisyyteen. Mieskuvia puolestaan rakennettiin pääasiassa perinteiseen maskuliinisuuteen, kuten valtaan, sitoutumattomuuteen ja heteroseksuaalisuuteen liittyen. Lisäksi havaitsimme yhden nykyaikaisen mieskuvan, joka liittyi tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Ryhmäläisten ja terapeuttien yleisimpiä vastaustapoja olivat minimipalaute, sivuuttaminen sekä nauru. Tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa naisten ja miesten sekä väkivallan kokijoiden, tekijöiden ja terapeuttien sukupuoleen liittämistä käsityksistä parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetun ryhmämuotoisen pariterapian kontekstissa. Tuloksemme antavat myös viitteitä osallistujien ja terapeuttien tavoista vastata rakennettuihin sukupuolikuviin. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, millä tavoin nais- ja mieskuvat kytkeytyvät parisuhdeväkivaltaan niin tekijän kuin kokijankin osalta.

The aim of this study was to examine representations of women and men which were constructed in a multi-couple group therapy for intimate partner violence (IPV). In addition, we explored the ways in which the group members and therapists responded to these gender representations. This topic has not been previously studied in the IPV multi-couple group therapy context. Nevertheless, gender representations in this context are an important topic of research since stereotypical and sexist perceptions have been previously linked to greater prevalence of IPV. The data consisted of videotapes and transcriptions drawn from multi-couple group therapy sessions, which were part of the Kuopio Region’s Mental Health Association Hyvä Mieli ry’s project Turvallinen perhe (Safe family). Gender representations were considered through the framework of social constructionism and the data was analyzed using discourse analysis. Six representations of women, six representations of men and three interconnected gender representations of women and men were identified from the data. Representations of women and men were at times constructed by comparing them within the same excerpt, thus making it appropriate to examine them simultaneously. In general, men constructed gender representations more than women whereas women constructed more interconnected gender representations. Representations of women constructed by men had a more negative tone, while representations of men constructed by women were more neutral. Representations of women were mainly related to relationships, emotions, and ways of interacting, of which some embodied traits of traditional femininity. Representations of men were largely constructed based on traditional masculinity, such as power, independence, and heterosexuality. Additionally, we identified one modern representation of men relating to equal parenthood. Group members and therapists responded most often with minimal feedback, ignoring and laughter. This study offers new information on the ways in which men and women as well as IPV perpetrators, victims and therapists perceive gender in the context of a multi-couple group therapy for IPV. Our study provides indications of how participants and therapists respond to these gender representations. In the future, it would be essential to examine how gender representations of women and men are connected to IPV.