Ulkoisen ongelmakäyttäytymisen yhteys NEET-statukseen varhaisaikuisuudessa ja lämmin vanhempi-lapsisuhde suojaavana tekijänä

Abstract

Lapsuuden ja nuoruuden ulkoinen ongelmakäyttäytyminen voi johtaa kehityspoluille, jotka hankaloittavat koulunkäyntiä ja myöhempää työelämään siirtymistä. Työelämän, tutkintoon johtavan koulutuksen ja varusmiespalveluksen ulkopuolella olevia nuoria kutsutaan tyypillisesti NEET-nuoriksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko varhaisnuoruuden ulkoinen ongelmakäyttäytyminen yhteydessä varhaisaikuisuuden NEET-statukseen, ja välittääkö nuoruuden riskikäyttäytyminen, eli päihteiden käyttö ja rikollinen toiminta, tätä yhteyttä. Lisäksi tutkittiin, voiko varhaisaikuisuudessa koettu lämmin vanhempi-lapsisuhde toimia suojaavana tekijänä, eli muuntaako se ulkoisen ongelmakäyttäytymisen ja NEET-statuksen välistä yhteyttä. Tutkimus on osa koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäisyyn keskittyvää Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -hanketta. Tässä tutkimuksessa käytetty pitkittäisaineisto on kerätty vuosien 2013–2021 aikana 713 tutkittavalta. Ulkoista ongelmakäyttäytymistä mitattiin 12-vuotiaana, riskikäyttäytymistä 16–17-vuotiaana ja vanhempi-lapsisuhteen lämpimyyttä 18–19-vuotiaana. NEET-statusta arvioitiin 21-vuotiaana vastaanotettujen toimeentulotukikuukausien perusteella. Ulkoisen ongelmakäyttäytymisen yhteyttä myöhempään NEET-statukseen tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla. Sen avulla tutkittiin myös ulkoisen ongelmakäyttäytymisen, vanhempi-lapsisuhteen lämpimyyden ja niistä muodostetun yhdysvaikutustermin yhteyksiä NEET-statukseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia riskikäyttäytymisen välittävää vaikutusta mediaattorimallilla, mutta sen toteutumisen ehdot eivät täyttyneet, eikä mediaattorimalliin tämän vuoksi edetty. Tuloksista havaittiin, että varhaisnuoruuden ulkoinen ongelmakäyttäytyminen lisäsi NEET-statuksen riskiä varhaisaikuisuudessa. Tulokset osoittivat myös, että vanhempi-lapsisuhteen lämpimyys pienensi NEET-statukselle päätymisen riskiä riippumatta siitä, raportoiko tutkittava ulkoista ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi havaittiin, että varhaisnuoruuden ulkoinen ongelmakäyttäytyminen lisäsi todennäköisyyttä riskikäyttäytymiseen myöhemmin nuoruudessa, joskaan riskikäyttäytyminen ei osoittautunut ulkoisen ongelmakäyttäytymisen ja NEET-statuksen yhteyttä välittäväksi tekijäksi. Tulokset ohjaavat kiinnittämään huomiota ulkoiseen ongelmakäyttäytymiseen jo varhaisessa vaiheessa epäedullisten kehityskulkujen ehkäisemiseksi. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että lämmin vanhempi-lapsisuhde on vielä varhaisaikuisuudessakin tärkeä voimavara, joka voi tukea nuorta tämän siirtyessä jatkokoulutukseen tai työelämään.