Lapsuuden ulkoisen ongelmakäyttäytymisen jatkuvuus ja yhteys nuoruuden riskikäyttäytymiseen – lämpimän vanhemmuuden muuntava vaikutus

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ulkoinen ongelmakäyttäytyminen 8-vuotiaana yhteydessä ulkoiseen ongelmakäyttäytymiseen 17-vuotiaana ja riskikäyttäytymiseen, eli päihteiden käyttöön ja rikolliseen toimintaan, 17-vuotiaana. Lisäksi tutkittiin, muuntaako vanhemmuuden lämpimyys näitä yhteyksiä. Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -tutkimushanketta, jonka tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty vuosina 2008–2017. Tämän tutkimuksen aineistoon rajautui 290 osallistujaa. Tutkimuksessa ulkoista ongelmakäyttäytymistä mitattiin SDQ-kyselyn käytösongelmat-alaskaalalla tutkittavien ollessa 8- ja 17-vuotiaita, ensin opettajien ja sitten nuoren itsensä arvioimana. 17-vuotiaat arvioivat itse omaa riskikäyttäytymistään, eli tupakointiaan, alkoholin ja huumeiden käyttöään sekä rikekäyttäytymistään. Tutkittavien äidit arvioivat omaa vanhemmuuden lämpimyyttään vanhemmuustyylikyselyssä lasten ollessa 8-vuotiaita. Ulkoisen ongelmakäyttäytymisen 8-vuotiaana yhteyttä ulkoiseen ongelmakäyttäytymiseen ja riskikäyttäytymiseen 17-vuotiaana tutkittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla, ja ulkoisen ongelmakäyttäytymisen 8-vuotiaana yhteyttä riskikäyttäytymisen tarkempiin muotoihin logistisen hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Vanhemmuuden lämpimyyden muuntavaa vaikutusta tutkittiin interaktiotermillä regressioanalyysilla. Tuloksista havaittiin, että lapsuuden ulkoinen ongelmakäyttäytyminen oli vahvasti yhteydessä nuoruuden riskikäyttäytymiseen. Ulkoinen ongelmakäyttäytyminen lapsuudessa lisäsi todennäköisyyttä tupakoida ja tehdä rikkeitä nuoruudessa. Yhteyttä lapsuuden ja nuoruuden ulkoisen ongelmakäyttäytymisen välillä ei löytynyt. Vanhemmuuden lämpimyys ei muuntanut yhteyksiä. Ulkoisen ongelmakäyttäytymisen yhteys riskikäyttäytymiseen ja sen muotoihin antoi tukea aikaisemmalle tutki- muskirjallisuudelle myös suomalaisessa tutkimuskontekstissa. Tulos, jonka mukaan ulkoinen ongelmakäyttäytyminen ei jatkunut lapsuudesta nuoruuteen, näyttäytyi aikaisemman tutkimuskirjallisuuden suhteen uudessa valossa, mikä herätti lisäkysymyksiä muun muassa kulttuurierojen merkityksestä. Tulokset ohjaavat kiinnittämään huomiota ulkoiseen ongelmakäyttäytymiseen mahdollisimman varhain, jotta epäsuotuisia kehityskulkuja etenkin riskikäyttäytymisen suhteen voidaan katkaista.