Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemusten yleisyyttä ja niissä koettuja muutoksia koronapandemian poikkeusolojen aikana. Lisäksi tutkimme demografisten tekijöiden, kuten sukupuolen, oppilaitoksen, asuinpaikan, asumismuodon ja perheen taloudellisen tilanteen, sekä psyykkisen oireilun, kuten alakuloisuuden, hermostuneisuuden ja ärtyneisyyden, yhteyttä yksinäisyydessä poikkeusolojen aikana koettuihin muutoksiin.
Aineistomme, joka on osa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimushanketta, kerättiin keväällä 2020 poikkeusolojen aikana. Otoksemme (n = 2003) koostui 16–28-vuotiaista lukiossa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevista toisen asteen opiskelijoista. Yksinäisyyden yleisyyttä ja siinä koettuja muutoksia tarkasteltiin frekvenssien avulla. Yksinäisyydessä koettujen muutosten yhteyttä demografisiin tekijöihin ja psyykkiseen oireiluun tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö -testillä sekä varian
ssianalyysilla.
Joka kymmenes tutkittava koki olevansa usein yksinäinen. Vajaa puolet tutkittavista koki yksinäisyyden lisääntymistä, kymmenesosa sen vähentymistä ja loput sen pysymistä ennallaan poikkeusolojen aikana. Tytöt kokivat poikia enemmän yksinäisyyden lisääntymistä, kun taas pojat kokivat tyttöjä enemmän yksinäisyyden pysymistä ennallaan tai vähentymistä poikkeusolojen aikana. Asumismuodon osalta havaittiin, että yksin asuvat kokivat poikkeusolojen aikana muita enemmän yksinäisyyden lisääntymistä ja vähemmän sen pysymistä ennallaan. Lisäksi pääasiassa toisen vanhemman kanssa asuvat kokivat muita enemmän yksinäisyyden vähentymistä. Sen sijaan vain yhden vanhemman kanssa asuvat kokivat vastaavasti muita vähemmän yksinäisyyden vähentymistä. Psyykkisen oireilun osalta havaittiin, että toisen asteen opiskelijat, jotka kokivat yksinäisyyden lisääntymistä, kokivat myös muita useammin alakuloisuutta, hermostuneisuutta ja ärtyneisyyttä.
Tutkimus osoitti, että koronapandemian poikkeusolojen aiheuttamat muutokset, esimerkiksi sosiaalisten kontaktien rajoitukset, eivät olleet yhteydessä samankaltaisiin yksinäisyydessä koettuihin muutoksiin kaikilla toisen asteen opiskelijoilla. Tulosten perusteella erityisesti tyttöjen ja yksin asuvien mahdollisesti suurempi riski kokea yksinäisyyttä tulisi ottaa huomioon. Lisäksi tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että koettu yksinäisyyden lisääntyminen on yhteydessä yleisempään psyykkiseen oireiluun. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tilanteessa, jossa joudutaan harkitsemaan yhteiskunnan sulkutoimia tai etäopetuksen lisäämistä tulevaisuudessa.
...
