Lukivaikeudella tarkoitetaan lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta, joka ilmenee muun muassa
lukusujuvuuden heikkoutena. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöllä (ADHD) puolestaan tarkoitetaan
kehityksellistä häiriötä, jonka oirekuvaan liittyy esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, yliaktiivisuutta ja
levottomuutta. Oireet jaetaan kahteen luokkaan: inattentiivisiin ja hyperaktiivis-impulsiivisiin oireisiin.
Lukivaikeus ja ADHD ovat häiriöitä, joilla voi olla vaikutusta lapsen koulunkäyntiin. Oppijaminäkuva taas
kuvastaa koululaisen käsitystä omasta kompetenssistaan eri koulunkäynnin alueilla ja eri oppiaineissa.
Tämä käsitys kehittyy muun muassa ikätovereihin vertaamisen perusteella. Lukivaikeudella on aiemmin
todettu olevan yhteys kielteiseen oppijaminäkuvaan, mutta ADHD:n osalta tutkimus on ollut vähäistä.
Tutkimustietoa oppijaminäkuvasta ei juuri löydy myöskään niillä lapsilla, joilla lukivaikeuden lisäksi
esiintyy myös ADHD:ta. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, onk
o lukivaikeudella ja lukivaikeuden
yhteydessä havaituilla ADHD-oireilla yhteyttä oppijaminäkuvaan. Lisäksi tutkimme erikseen ADHD:hen
liittyvien inattentiivisuus- ja hyperaktiivisuusoireiden yhteyttä oppijaminäkuvaan.
Tutkimuksemme pohjautuu Niilo Mäki Instituutin (NMI) Lastentutkimusklinikan arkiston kliiniseen
dataan, joka on kerätty vuosina 2013–2020. Aineistomme koostui 145:stä klinikalle koulunkäynnissä
ilmenneiden vaikeuksien vuoksi saapuneesta lapsesta. Lukivaikeuden arviointi perustui kahteen eri
lukusujuvuustestiin: Lukilasse tai ÄRPS-testi. ADHD-oireiden määrää mitattiin opettajan arvioimalla TRF lomakkeella. Oppijaminäkuva puolestaan koostui viidestä osa-alueesta, joita tutkittiin Minä koululaisena -
lomakkeeseen pohjaten. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä vertasimme oppijaminäkuvan skaalojen
standardipisteitä normiaineiston keskiarvoon hyödyntämällä yhden otoksen t-testiä. Lukivaikeuden
yhteydessä esiintyneiden ADHD-oireiden sekä inattentio- ja hyperaktiivisuusoireiden erillistä yhteyttä
oppijaminäkuvan skaaloihin tutkittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että lapsilla, joilla lukivaikeuden kriteeri täyttyy, oppijaminäkuva on
normiaineistoon verrattuna kielteisempää. Lisäksi tässä ryhmässä ADHD-oireet ja erityisesti ADHD:n
inattentio-oireet selittivät oppijaminäkuvaan liittyviä ilmiöitä kuten koulussa viihtymistä, koululaistaitoja ja
ponnistelua koulutyössä. Hyperaktiivisuusoireet puolestaan selittivät lapsen arvioita koululaistaidoistaan.
Tulosten mukaan lukivaikeudella ja ADHD-oireilla on siis yhteyksiä lapsen oppijaminäkuvaan, jolla
puolestaan on todettu olevan keskeinen merkitys koulusuoriutumiselle. Näiden yhteyksien tunteminen on
keskeistä, jotta tukitoimia osataan kohdentaa oikeille ryhmille ja oikeisiin ilmiöihin. Oikeanlainen tuki voi
toimia suojaavana tekijänä oppijaminäkuvan myönteiselle kehitykselle, ja parantaa lapsen
koulusuoriutumista. Kun ADHD:n ja lukivaikeuden negatiiviset yhteydet lapsen hyvinvoinnille tunnetaan,
on syytä tarkastella myös sitä, miten oppijaminäkuva on yhteydessä esimerkiksi emotionaaliseen
hyvinvointiin. Vaikka tutkimuksessa korostuu etenkin ADHD-oireiden vaikeuden merkitys, myöskään
lukivaikeuden osuutta ilmiön taustalla ei tule poissulkea. Koska aiempaa tutkimusta etenkin
oppijaminäkuvan ja ADHD:n yhteyksistä ei juuri ole, on aihetta syytä tutkia lisää.
...
