Dissosiatiivisen identiteettihäiriön kerronnan keinoja Tiina Laitila Kälvemarkin Romaanissa H2O

Abstract

Tutkielma käsittelee dissosiatiivisen identiteettihäiriön kerrontaan käytettyjä keinoja Tiina Laitila Kälvemarkin romaanissa H2O. Analyysini perustuu tarkkaan lähilukuun. Ensimmäisenä otan tarkasteluun millaisia sivupersoonia tai identiteettejä romaanista on tulkittavissa esiin. Toisena tarkastelun kohteena taas ovat ne kerronnalliset keinot, joiden avulla kuvaus erilaisista identiteeteistä rakennetaan. Viimeisenä ja kolmantena tarkastelen veden symboliikkaa ja erityisesti sen yhteyksiä sivupersoonien kuvaukseen. Tutkielma asettuu siten osaksi niin kognitiivisen narratologian kuin kulttuurinen mielenterveystutkimuksenkin kenttiä. Osittain hyödynnän tutkielmassani myös tietoa todellisista mielistä, erityisesti dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Analyysini tarkoitus ei kuitenkaan ole diagnosoida romaania tai sen henkilöitä, vaan keskittyä kerrontaan ja siitä syntyviin tulkintoihin ihmismielestä.

Laitila Kälvemarkin teos on ajankohtainen tutkimuskohde monesta syystä. Se kytkeytyy kiinteästi yhä laajenevaan mielenterveyskeskusteluun samalla kuitenkin ottaen kantaa myös ilmastokysymyksiin veden ollessa vahvassa osassa tematiikkaa. Erityisesti mielen ja kertomisen yhteyksiin keskittyvä analyysi on kuitenkin perusteltua ja hedelmällistä, sillä teos itsessään on kuin läpileikkaus sisäiseen puheeseen.