”Oottaminen on tylsää mut sitä pitää harjotella” : lasten kokemuksia vuorohoidossa järjestettävästä esiopetuksesta

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten kokemuksia vuorohoidossa järjestettävästä esiopetuksesta. Tavoitteena oli selvittää ja kuvata lasten antamia merkityksiä vuorohoidossa järjestettävälle esiopetukselle ja heidän kokemuksiaan esiopetuksesta, ja kuvata miten lapset jäsentävät esiopetuksen osana vuorohoidon epäsäännöllisesti rakentuvia hoitoaikoja. Vuorohoidolla tarkoitetaan ilta-, yö-, viikonloppu- ja pyhäaikoina järjestettävää varhaiskasvatusta, johon oikeus syntyy huoltajien työssäkäynnin tai opiskelun perusteella. Esiopetukseen on velvoittava osallistua ja vuorohoito on esiopetusta täydentävää varhaiskasvatusta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla lapsia teemahaastatteluin. Tutkimukseen osallistui yhdeksän 6–7-vuotiasta lasta, jotka osallistuivat vuorohoidon esiopetuksen lisäksi täydentävään varhaiskasvatukseen. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapset kokivat esiopetuksen olevan heille tärkeää oppimisen ja harjoittelun kannalta. Lapset pitivät esiopetusta tärkeänä myös vanhempien työssäkäynnin kannalta. Tulokset osoittivat, että lapsille tärkeintä vuorohoidon esiopetuksessa oli leikki ja vertaissuhteet. Lapset kuvasivat kokemuksiaan esiopetuksesta pääsääntöisesti myönteisesti, ja he pitivät erityisesti leikistä yhdessä vertaisten kanssa ja esiopetustehtävien tekemisestä. Lapset jäsensivät esiopetuksen osana vuorohoitoa konkreettisten tekijöiden kautta. Esiopetus nähtiin aikaan sidottuna, ihmislähtöisenä ja tehtäväorientoituneena.